Muutama paiva sitten loppunut Halong Bayn reissu heratti ristiriitaisia fiiliksia. Oli meinaan ensimmainen useamman paivan jarjestetty retki, mika on talla reissulla buukattu. Normaalisti valtan oppaan perassa jonossa kulkemista, mutta pitkan arpomisen jalkeen tultiin siihen tulokseen, etta selvitaan helpommalla ja ennenkaikkea halvemmalla jos haukataan palanen perusturistin kakusta. Kolmen paivan reissusta iso osa oli nimenomaan sita pelattya porukassa palloilua, mutta silti reissusta jai jalkeenpain positiiviset fiilarit. Miksi niin? Syysta, etta tavattiin reissulla ihan mielettoman hyvia tyyppeja, jonka kanssa yhteinen taival jatkui viela Halong Bayn jalkeenkin. Kerroin jo edellisessa mita maita meidan monikansallisessa porukassa oli edustettuna, mutta pari taisi jaada mainitsematta ja kertaus on opintojen aiti. Eli n. 10 hengen porukkamme koostui seuraavista kansalaisuuksista: Englanti, Espanja, Irlanti, Suomi, Ranska, Uusi-Seelanti, Kolumbia, Uruguay ja sokerina pohjalla Australialais/Israelilais/Etela-Afrikkalainen Lior, joka piti hallussaan kolmen maan passia. Vietettiin viimenen yhteinen Halong Bay-iltamme porukalla paikallisessa ja pidettiin lystia. Seuraavana paivana porukka levisi pitkin Vietnamia kuin Jokisen evaat, mutta jatkettiin edelleen samaa matkaa Danielin kanssa ja saatiin Uruguaylainen pariskunta Alvaro&Silvana peesiimme. Ranskalaisen Lucin kanssa matkattiin yhdessa reilut pari viikkoa ja vaikka kovasti koitettiin Danin kanssa puhua miesta Facebookkiin yhteydenpidon helpottamiseksi, ei itsepainen ranskis vielakaan luopunut periaatteistaan. Saahan periaatteita olla, mutta pitaishan sen nyt ymmartaa, etta Facebook on aevan mahtava! :D
Illalla jonkun ihme avainsekoilun jalkeen huoneeseemme ei loytynyt vara-avainta noin 40 avaimen joukosta ja hotellin vaki paatti pistaa koko oven pareiks. Edellisella pikaisella Hanoin visiitilla ei pahemmin kulttuuritarjontaan perehdytty, joten paatettiin kayttaa vahaisia dollarejamme vaihteeksi johonkin erilaiseen. Kierrettiin Temple of Literature ja taidemuseo ja ostettiin illaksi liput parilla dollarilla Waterpuppet-esitykseen (vesimarionettinuket tjsp.), jotka on suosittuja nailla leveyksilla. Esitys oli itseasiassa uskomattoman hyva! Keppien paissa olevat nuket liikkuivat veden pinnalla useiden eri teemojen kohtauksissa. Tan hymy oli herkassa, kun kalamiehet yritti saalistaa huonolla menestyksella isoa vonkaletta. Jos joskus Hanoihin paadytte, niin suosittelen kylla epakulttuuri-ihmisillekin lampimasti.
Seuraavana aamuna hypattiin junaan kohti Pohjois-Vietnamia ja pienta Sapan vuoristokylaa, joka sijaitsee vain kivenheiton paassa jattilaisesta nimelta Kiina. Puuduttavan 10h matkan jalkeen saavuttiin Lao Caihin, josta oli viela jatkettava 38km Sapaan. Tultiin perille vasta viiden aikaan illalla eika busseja enaa mennyt, joten alkoi taas tuttu vaantaminen ja tinkaaminen hinnoista minibussien kanssa. Saatiin lopulta hinta tippumaan taas puoleen ja maksettiin tod.nak edelleen suuria summia paikallisiin verrattuna. Koko 38km oli ylamakea ja maisemat matkalla tarjosivat esimakua tulevasta. Pieni vuoristotie kiemurteli porrasmaisten riisiterassien valissa ja ihmisten ulkonako alkoi muuttua lahestyessamme pilvipeitetta. Saatiin hostelli hienolla vuoristonakoalalla sopuhintaan ja nautittiin katukeittion grillivartaista, jotka maistui nannalta ainaisten nuudelien ja riisin jalkeen.
Ranskalaisten vuonna 1922 perustama Sapa on suosiostaan huolimatta mukavan pieni ja hiljainen kaukaisen sijaintinsa ansiosta. 1,5 kilometrissa ilmasto on taysin erilainen kuin muualla Vietnamissa ja allekirjoittanut olikin iloinen huomatessaan, etta ei ole kantanut turhaan mukanaan lampimia vaatteita muutenkin tayteen ahdetussa rinkassaan. Yli kuukauden hikoilun jalkeen n.20 asteen lampotilat kelpasivat ja uni maistui. (Tahan aikaan vuodesta suurimmassa osassa Kaakkois-Aasiaa siis paivittain n. 35 astetta ja ilmankosteus jossain 70-90% hujakoilla.) Ensimmainen taysi paiva keskityttiin ihan vaan kylan kiertelyyn, joka tosin on muutamassa tunnissa koluttu lapi. Ikavaa oli huomata, kuinka turismi on kovaa vauhtia raiskaamassa tatakin kylaa. Sapaa ymparoivassa vuoristossa elaa useita etnisia vahemmistoja edustavia heimoja, mutta rahan perassa monet heimolaisetkin ovat siirtyneet myymaan turistirihkamaa paremman elannon toivossa. Illalla kiivettiin auringonlaskun aikaan kylan kyljessa sijaitsevan Ham Rongin kukkulan paalle, mutta nopeasti vaihtuvan kelin takia auringon(laskun) nakeminen jai haaveeksi. Jaatiin sumun sisalle ja hiivittiin otsalampun kanssa takaisin alas ja nukkumaan.
Sapa on erityisen suosittu trekkaajien eli vaeltajien keskuudessa ja mekin paatettiin perehtya tarjontaan. Muutamista yksipaivaisen trekin vaihtoehdoista valittiin pisin 18km:n siivu, jonka oli tarkotus kulkea parin heimokylan lapi. Meille myos luvattiin, etta talla vahemman suositulla retkella ei tule vastaan kaupustelijoita. Lahdettiin liikkeelle pienella 6+1 hengen porukalla (Mina, Dan, Alvaro, Silvana, 2 sveitsilaista vanhempaa naista ja oppaana toimiva nainen paikallisesta heimosta). Heti alkuun kivuttiin ainoastaan ylamakeen, mutta ylhaalla lepasi seka keho, etta mieli. Sen verran avautui komeat maisemat edessa. Polun varrella tuli vastaan tutun nakoisia puskia, jotka paljastuivat hamppuviljelmiksi. Paikalliset heimot tekevat kaikki vaatteensa hampusta ja saavat siita syysta kasvattaa sita laillisesti. Paikoitellen pusikkoa oli niin paljon, etta jopa sateen raikastama ilma tuoksui tuoreelle kannabikselle. Kenenkaan paikallisen en nahnyt sita polttavan, mutta ihmettelen suuresti jos sita kaytetaan pelkastaan kankaisiin. Ohitimme harvassa olevia asuintaloja ja naimme mm. paikallisen sepan korvakoruja nikkaroimassa. Lounaalle evasleipia syomaan tultiin eraan Hmong-heimolaisen taloon, jonne sisaan astuessa tuntui kuin olisi mennyt ajassa taaksepain muutaman vuosikymmenen. Tarjosin ruoan jalkeen talon vanhalle isannalle karkkia juuri avatusta pussistani, mutta mies vei koko pussin kadestani hymy huulillaan. "Heiiii!! Ei sen nain pitanyt menna!" Kehtaa siina nyt sitten alkaa pyytelemaan lahjaksi luultua pussia takaisin. Ite ehdin syoda yhden karkin. Hmph. Siella ne nyttenkin kylan ihmiset mussuttavat hedelmatoffeitani... Ostin talon emannalta viela hampusta tehdyn ja kasveilla siniseksi varjatyn nauhan ojentamaan villia hiuspehkoani. Pahan paivan tullen sen voi vaikka tuikata tuleen :D ei vaan, kuhan juksaan. Lounaan jalkeen lahdettiin kipuamaan alas vuorelta ja pilvisyyskin alkoi rakoilla. Vastaan tuli vesipuhveleita, pienia paimenpoikia ja viela pienempia lapsia ilman housuja(?). Kaveltiin kirkkaanvihreiden riisiviljelmien keskella vuorien valissa kohti alhaalla olevaa laaksoa (Allaoleva kuva). Matkalla alaspain oli valehtelematta ehka hienoimpia maisemia, joita oon tahanastisessa elamassani paassyt nakemaan. Menee vahintaan top 3:seen. Perille laaksoon paastyamme hypattiin onnellisen autuaina autoon joka kyyti meidat takaisin Sapaan. Nukkumaan levean hymyn saattelemana.
Viimeisena paivana vuorilla vuokrattiin skootterit ja paastiin huokaamaan yhdessa tuumin, etta tehtiin ihan oikea reittivalinta edellisen paivan trekilla. Ajeltiin skootterilla niihin kyliin joihin muut trekit olisivat suuntautuneet ja vastaan tuli englanninkielisilla menuilla varustettuja ravintoiloita ja monta kourallista turisteja. Edellisen paivan trekilla ei nahty ketaan muita lankkareita. Kilkuteltiin taas sellasia kinttupolkuja skoottereilla, etta oksat pois. Valilla mentiin jalat ojossa purojen yli Hondan hirnuessa iloisesti allamme. Paastiin ylamakeen Sapaan viela samoilla bensoilla ja odoteltiin hostellilla minibussin saapumista, joka heitti meidat takaisin Lao Caihin. Maksettiin sikahinta nukkumapaikoista 9h junamatkalla ja paatin, etta en matkusta enaa kertaakaan yoaikaan, ellei ole pakko. Meikalaisen unenlahjoilla ei meinaan tienpaalla/kiskoilla nukkumisesta tuu yhtaan mitaan vaikka sankykin olisi viimeisen paalle (jota se ei tosin nyt ollut). Ulkoilman ollessa yollakin 25-30 asteen valillla, hytisimme kabiinissamme varmaan 15 asteen lammossa. Ilmastoinnin loytyessa se hoheltaa aina taysilla. Ja oon todellakin oppinut arvostamaan Valtion Rautateita, jotka on takalaisiin verrattuna tasaisia kuin tanssilattia.
Eli siis joo, viimeyo meni matkatessa ja ostin itelleni asken bussilipun Laosin paakaupunkiin Vientianeen talle iltaa, koska sallittu oleskeluni Vietnamissa tulee paatokseen huomenna. Jatkan taas matkaani soolona ainakin toistaiseksi. Dan lahtee Hong Kongiin ja Silvana&Alvaro takaisin Kiinaan, jossa tyoskentelevat. Opin pariskunnalta paljon Espanjaa ja opetin heille hyodyllisia suomalaisia sanoja kuten kilpikoira. Mutta nyt siis edessa ah-niin-ihana 24h bussin penkissa viimeoisen riipasun paalle. Ipodi ladattu, vauvan pyllypuuteri ostettu ja lukemista repussa. Lupaan itelleni, etta jos paasen perille Vientianeen, levytan koko paivan hostellihuoneessani. Mukava vaihtaa jo maata ja valuuttaa.
Terveisin,
Puutuva Takapuoli (Int.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti