"Rakas joulupukki, tana jouluna en haluaisi lahjaksi muuta kuin tyopaikan." Kivvoo joulua ja viela parempaa uutta vuotta kaikille sinne kotoSuomeen! Ensimmainen jouluni ja vuodenvaihteeni Suomen ulkopuolella on kovin erilainen valkoisiin sellaisiin tottuneelle. Hellelukemia, taysia uimarantoja ja kuumia grilleja.
Mutta toita mina tanne Uuteen-Seelantiin tulin tekemaan. Toiden saldo reilun kuukauden ajalta tahan asti on 7 tuntia lapiohommia vailla taukoja ja yksi kappale rikkinaisia ranteita. Eli ei mee kovin vahvasti silla saralla. Vahan lujempaa saisi menna, koska rahatilanne alkaa olla ns. huono. Paluulippua Suomeen ei ole ja talla hetkella ei ole varaa edes ostaa mokomaa. Tyopaikan loytaminen talla hetkella olisi siis paras joululahja mita toivoa saattaa. Tarvitsen toita rahan takia, mutta myos siksi, etta haluan pitaa taukoa matkustamisesta ja olla aloillani hetken aikaa, viettaen aikaa samojen ihmisten kanssa vahan pidempaan, josta taisi olla aikaisemminkin puhetta. Kaikkeen turtuu, jopa matkailuun. Ja siita on vaikea nauttia jos aina tehdessaan jotain maksullista kivaa takaraivossa painaa ajatus, etta "Ei mulla kylla oikeesti ois tahan varaa."
Pari viikkoa ennen Uuteen-Seelantiin saapumista juttelin eraan suomalaisen kaverin kanssa facebookissa ensimmaista kertaa ja kavi sattumalta ilmi, etta myos han oli saapunut hetki sitten Uuteen-Seelantiin working holidaylle. Treffattiin siis Aucklandissa heti sinne saapuessani ja ollaan siita asti taitettu matkaa yhdessa. Kaveri tottelee nimea Jarno. Enaa minulla ei ole vapautta tehda yksin kaikkia matkaani koskevia paatoksia, mutta seuran puutteestakaan ei tarvitse enaa karsia. Mita ollaan reilun kuukauden aikana taalla nahty ja saatu aikaiseksi, siita seuraavalla kerralla joskus piakkoin.
HO-HO-HO!
keskiviikko 23. joulukuuta 2009
lauantai 12. joulukuuta 2009
Oz
G'day mates! Matkalla Aasiasta Uuteen-Seelantiin yritin haukata palan myos isosta kakusta nimelta Australia. Parissa viikossa en oikeastaan ehtinyt avata edes suutani, saati laittaa sinne jotain. Jo ensimmaisena paivana Australiassa kavin lapi koko tunteideni kirjon. Aamulla olin valmis heittamaan lusikan nurkkaan, mutta illalla rakastin elamaa.
Vietettyani unettoman yon lennolla Singaporesta Darwiniin, halusin vain paasta jatkolennolleni Sydneyyn ja vetaa pienet tirsat ennen hostini Liorin luona jarkattavia kemuja. Lento oli kuitenkin peruttu, (There was something wrong with the plane's left falangi!) teknisista syista ja oli epaselvaa minne ja milloin minua lennatettaisiin seuraavan kerran. Jouduin kovaan syyniin astuessani maahan ilman paluulippua, mutta kertoessani olevani matkalla Uuteen-Seelantiin tyoviisumilla ja nayttamalla mustaa valkoisella tasta todisteena, sain luvan kulkea. Yllatyksena tuli myos Australian todella tiukat karanteenit, mika toisaalta on ymmarrettavaa, Australia kun on maantieteellisesti kovin eristyksissa muusta maailmasta. Kaikki mukana ollut ruoka tutkittiin ja jopa vaelluskenkani ja sukelluslasini joutuivat syyniin. Kaikki tama siis sen vuoksi, ettei maahan paase leviamaan bakteereja tai muita elioita muualta maailmasta, jotka voisivat jarkyttaa Australian ainutlaatuisia ekosysteemeja pahemman kerran. Otetaanpa pari esimerkkia:
Alunperinhan Australia oli vain vankilasaari, jonne kuskattiin Britannian roskasakki. Brittien keksittya saaren mahdollisuudet ja luonnovarat, maahanmuutto kasvoi ja Australiaa asuttivat pian muutkin, kuin linnakundit. Ilmeisesti naiden rikkaiden maanomistajien aika kavi nopeasti uudella mantereella pitkaksi, koska janis (se elain, ei Joplin) tuotiin maahan vain metsastettavaksi. Kukaan ei osannut arvata minkalaista riesaa nopeasti sikiavista janiksista voisi koitua ilman luontaisia vihollisia ja pian janikset olivat vallanneet koko mantereen kylvaen tuhoa istutuksille. Ratkaisu ongelmaan? Tuodaan maahan janiksen perivihollinen - kettu. Ketuilla oli viela vahemman luontaisia vihollisia ja niista koitui viela enemman harmia. Kuka naista asioista paattaa ja on vastuussa? Kukalie, mutta pari kierrosta loi todennakosesti tyhjaa rattaat paattajien paakopissa. Janikset ja ketut ovat edelleen nykypaivana ongelma, niinkuin on myos canetoad eli vapaasti kaannettyna ruokokonna. Tama isohko konna tuppaa pistelemaan poskiinsa kaikki itseaan pienemmat Australian alkuperaisasukkaat, mukaanlukien muut sammakot. Queenslandin osavaltiossa suosittua ajanvietetta on latkia canetoadeja golfmailoilla horisonttiin. Kuulin jopa huhun, etta saat osavaltiossa sakon jos et tapa canetoadia sellaisen nahdessasi. Summa Summarum: Olkaa karsivallisia Australiaan saapuessanne ja muistakaa, etta karanteenivirkailijat eivat viivyta matkantekoasi vain ollakseen ilkeita, vaan ihan perustellusta syysta.
Eksyin sivuraiteille. Minut siis paastettiin maahan Darwinin lentokentalla ja odotettuani kentalla pari tuntia, minulle kerrottiin, etta lentaisin viela samana paivana Brisbaneen ja sielta Sydneyyn, Olin jo lahtoportilla, kun tamankin lennon kerrottiin peruuntuneen. Morjes! Jetstar tarjosi minulle ilmaisen lounaan ja lykkasi toisen lentoyhtion riesaksi. Paasin lopulta Brisbanen kautta Sydneyyn, jossa lentokentalla oli vastassa tutut kasvot Vietnamin visiitiltani - israelilais/etela-afrikkalais/australialainen juutalaispoika Lior, jonka perheen luona Sydneyn laitakaupungilla saisin majailla ilmaiseksi muutaman paivan. Ehdittiin kampille juuri ennen muiden kemuilijoiden saapumista ja mina varottelin, etten ole valttamatta kovin iloista/energista juhlaseuraa unettoman yon ja lentokentalla banaani otsassa odottelun jalkeen, mutta suihkun jalkeen paatin tehda parhaani viedakseni suomikuvaa maailmalle.
Ja iltahan oli loppujen lopuksi valtava suksee! En muista milloin oisin viimeksi nauttinut illanvietosta niin paljon. Poltettiin Shishaa (eli vesipiippua, taysin laillista), juotiin olutta, kaytiin tavernassa toteamassa ettei ruokaa tarjoilla iltayhdeksan jalkeen, ajettiin makkariin, laulettiin autossa kovaan aaneen, soitettiin kitaraa ja laulettiin taas porukalla ja mentiin onnellisina nukkumaan aamuyon tunteina takit tyhjina. Hyva esimerkki siita, kuinka voimakkaasti ja nopeasti tunteet voivat vaihtua etenkin matkalla ollessa.
Seuraavana paivana krapulan kourissa kaytiin vahan silittelemassa kenguruja, koaloja ja muita elikoita. Piikikkaaseen nokkasiiliin en koskenut, mutta koomisen nakoinen elain vei siita huolimatta sydameni lyllertaessaan tohkeissaan. Illalla kaytiin katsomassa auringonlaskua Harbour Bridgen (oopperatalon ohella toinen Sydneyn tunnetuimmista maanmerkeista) alla ja olin kusta pissan sijasta hunajaa, kun ilmaisessa, siistissa, automatisoidussa ulkovessassa soi Burt Bacharatin "what the world needs now, is love...". Suomella on opittavaa. Kertaakaan en ole Australiassa tai Uudessa-Seelannissa tormannyt maksullisiin vessoihin ja ne ovat siita huolimatta siistimpia kuin esim. asemien maksulliset vessat Suomessa. On vaarin rahastaa ihmista hadan edessa!!! Illalla syodessamme grilliruokaa Liorin perheen kanssa heidan terassilla, viereisesta pusikosta ryomi esiin wallabi eli pieni kenguru. Olinko paratiisissa!?
Grilliruoasta aasinsiltaa pitkin karjaan. Australiassa myydaan Wagya-naudanlihaa, jota en ole itse maistanut, mutta sen sanotaan olevan herkullista, koska nautoja kasvatetaan "hellalla kadella" muunmuassa hieromalla niita.
Kavin Darling Harbourissa kaytosta poistetun sotalaivan seka sukellusveneen sisalla ja totesin, etta sukellusveneessa tyoskentely ei sovellu ahtaanpaikankammoisille tai muuten heikkohermoisille. Edes kapteenin hytti ei ollut kolmea neliometria suurempi. Kirjakaupasta tutkin Scandinavian Lonely Planettia, jossa Suomen sanottiin olevan paa-asiassa karhujen kansoittamaa eramaata. Lior vei minut Libanonilaiseen ravintolaan, jonka ruokalista muistuttaa kovasti Liorin kotimaan Israelin vastaavaa. En ollut aikaisemmin lahi-idan ruokia kokeillut ja yllatyin todella positiivisesti.
Palataan hetkeksi Australian elaimistoon. Mantereen kaikki alkuperaiset nisakkaat muutamaa lepakkolajia (jopa Sydneyn keskustan puistoissa liihottaa jatkuvasti metrisia hedelmalepakoita) ovat marsupiaaleja eli pussielaimia. Jos joku ei tieda mika on pussielain, niin selvennettakoon etta emot kantavat poikasiaan vatsapuolella olevan taskun sisalla naiden ensimmaisten elinviikkojen aikana. Kenguru eli englanniksi Kangaroo sai nimensa lansimaalaisten saapuessa maahan ja kysyessa aboriginaaleilta eli australian alkuperaisasukkailta mika tuo outo hyppiva elain on, johon aboriginaalit vastasivat "kangaroo" ("En ymmarra"). Myos muilla elaimilla Australiassa on tapana hyppia. Jopa rotat liikkuvat takajaloillaan pomppimalla.
Kavin ottamassa viimeisen rabies-rokotukseni Sydneyssa, jossa piikki maksoi n. 6 kertaa sen verran mita maksoin niista Thaimaassa. Oleskelin Liorin viisihenkisen perheen luona vajaan viikon verran, jonka jalkeen siirryin keskustaan Portugalissa tapaamani Slovakialaisen vaihto-opiskelijan kampille pariksi paivaksi. Lampotila tuona pilvisena paivana oli ensimmaista kertaa matkani aloittamisen jalkeen alle 20 asteen vuoristoja ja ylankoja lukuunottamatta. Kierreltiin slovakialaisten kanssa heurekan kaltainen tiedemuseo ja pyorahdin baareissa pariin kertaan vain todetakseni taas kerran, etta ei ole Tampereen Ruman voittanutta. Viimeisina paivina Sydneyssa kavin viela kiertamassa lahialueen uimarannat, mm. Bondi beachin, joka on yksi maailman tunnetuimmista uimarannoista - silikonia ja ruskettuneita surffareita.
Olisin saanut halvemmalla lennon Sydneysta Melbourneen, mutta halusin kulkea valin junalla nahdakseni edes vilaukselta, milta maaseutu niilla maailmankolkilla nayttaa. Tilat olivat massiivisen kokoisia suomalaisiin verrattuna ja maisemat miellyttivat, mutta alueella vajaa vuosi sitten riehuneiden metsapalojen jaljet olivat edelleen selvasti nahtavissa. Ajoittain lahes strutsin kokoiset emut juoksivat junan alta pois ja kakaduja (valkoinen papukaija, jolla keltainen toyhto paan paalla) olivat monet puut valkoisenaan.
Melbourne ja Sydney kilpailevat jatkuvasti Australian viihtyisimman kaupungin tittelista ja suurin osa paikallisista tuntuu olevan sita mielta, etta viitta kuuluu Melbournen harteille. Riippuu vahvasti siita kenelta kysytaan ja mista tykkaa, mutta minuun Melbourne ei vedonnut siina maarin missa kuvankaunis Sydney. En ehtinyt viettaa Melbournessa kuin kolme paivaa, enka paassyt tutustumaan siihen pintaa syvemmalta paikallisten kanssa niinkuin Sydneyyn. Hostellini oli hintaansa nahden aika shithole. Melbournen sanotaan olevan Australian kulttuuripaakaupunki ja se pitaa varmasti paikkansa. Monet museot ovat ilmaisia ja allekirjoittanutkin kavi mm. Australian liikkuvan kuvan museossa, jossa sai leikkia bullet timen kanssa (katso linkki: http://www.acmi.net.au/timeslice/Timeslice.htm?file=ts-20091112-36f59e4fb91bc8b38853c0b0038113ad.flv), jossa oli elokuvarekvisiittaa australialaisista elokuvista (Mad Max etc.), seka pukuja australialaisilta nayttelijoilta. Kavin myos erinomaisessa ilmaisessa nayttelyssa tutustumassa AC/DC:n perhekalleuksiin. Kulutin kenkiani Albert Parkin katuradalla, kavin katsomassa pingviinien maihinnousua St. Kildan rannalla ja pyorahdin viihteella ruotsalaisen kaverin ja hanen kavereidensa kanssa.
14.11 Koitti aika pakata taas laukut ja hypata koneeseen kohti toistaiseksi viimeista paamaaraani, Uutta-Seelantia. Olisin viihtynyt helposti Australiassa paljon pidempaan, mutta Uuden-Seelannin tyoviisumii vaatii, etta sinulla on maahan saapuessa tilillasi tietty maara valuuttaa, joten pakon edessa jatin Ozin ihmemaan taakseni. Palaan jonain paivana viela takaisin, joko working holidaylle tai ihan pelkalle holidaylle. Haluan kayda viela ainakin Queenslandissa, Great Barrier Reef:lla, seka matkustaa maan keskustan lapi Ayers Rockia sivuten ja nahda mita on Australian outback.
Kohta jo kuukausi takana Uudessa-Seelannissa, eika vielakaan tyopaikkaa. Matti huutelee jo kukkaron pohjalta, mutta mulla on edelleen vahva luotto, etta toita loytyy ennenkuin on liian myohaista ja ei ole rahaa ostaa edes paluulippua Suomeen :) Ciao!
P.S. Kuvia Australiasta osoitteessa:
http://www.facebook.com/album.php?aid=126630&id=580929824&l=b06514f6bd
Vietettyani unettoman yon lennolla Singaporesta Darwiniin, halusin vain paasta jatkolennolleni Sydneyyn ja vetaa pienet tirsat ennen hostini Liorin luona jarkattavia kemuja. Lento oli kuitenkin peruttu, (There was something wrong with the plane's left falangi!) teknisista syista ja oli epaselvaa minne ja milloin minua lennatettaisiin seuraavan kerran. Jouduin kovaan syyniin astuessani maahan ilman paluulippua, mutta kertoessani olevani matkalla Uuteen-Seelantiin tyoviisumilla ja nayttamalla mustaa valkoisella tasta todisteena, sain luvan kulkea. Yllatyksena tuli myos Australian todella tiukat karanteenit, mika toisaalta on ymmarrettavaa, Australia kun on maantieteellisesti kovin eristyksissa muusta maailmasta. Kaikki mukana ollut ruoka tutkittiin ja jopa vaelluskenkani ja sukelluslasini joutuivat syyniin. Kaikki tama siis sen vuoksi, ettei maahan paase leviamaan bakteereja tai muita elioita muualta maailmasta, jotka voisivat jarkyttaa Australian ainutlaatuisia ekosysteemeja pahemman kerran. Otetaanpa pari esimerkkia:
Alunperinhan Australia oli vain vankilasaari, jonne kuskattiin Britannian roskasakki. Brittien keksittya saaren mahdollisuudet ja luonnovarat, maahanmuutto kasvoi ja Australiaa asuttivat pian muutkin, kuin linnakundit. Ilmeisesti naiden rikkaiden maanomistajien aika kavi nopeasti uudella mantereella pitkaksi, koska janis (se elain, ei Joplin) tuotiin maahan vain metsastettavaksi. Kukaan ei osannut arvata minkalaista riesaa nopeasti sikiavista janiksista voisi koitua ilman luontaisia vihollisia ja pian janikset olivat vallanneet koko mantereen kylvaen tuhoa istutuksille. Ratkaisu ongelmaan? Tuodaan maahan janiksen perivihollinen - kettu. Ketuilla oli viela vahemman luontaisia vihollisia ja niista koitui viela enemman harmia. Kuka naista asioista paattaa ja on vastuussa? Kukalie, mutta pari kierrosta loi todennakosesti tyhjaa rattaat paattajien paakopissa. Janikset ja ketut ovat edelleen nykypaivana ongelma, niinkuin on myos canetoad eli vapaasti kaannettyna ruokokonna. Tama isohko konna tuppaa pistelemaan poskiinsa kaikki itseaan pienemmat Australian alkuperaisasukkaat, mukaanlukien muut sammakot. Queenslandin osavaltiossa suosittua ajanvietetta on latkia canetoadeja golfmailoilla horisonttiin. Kuulin jopa huhun, etta saat osavaltiossa sakon jos et tapa canetoadia sellaisen nahdessasi. Summa Summarum: Olkaa karsivallisia Australiaan saapuessanne ja muistakaa, etta karanteenivirkailijat eivat viivyta matkantekoasi vain ollakseen ilkeita, vaan ihan perustellusta syysta.
Eksyin sivuraiteille. Minut siis paastettiin maahan Darwinin lentokentalla ja odotettuani kentalla pari tuntia, minulle kerrottiin, etta lentaisin viela samana paivana Brisbaneen ja sielta Sydneyyn, Olin jo lahtoportilla, kun tamankin lennon kerrottiin peruuntuneen. Morjes! Jetstar tarjosi minulle ilmaisen lounaan ja lykkasi toisen lentoyhtion riesaksi. Paasin lopulta Brisbanen kautta Sydneyyn, jossa lentokentalla oli vastassa tutut kasvot Vietnamin visiitiltani - israelilais/etela-afrikkalais/australialainen juutalaispoika Lior, jonka perheen luona Sydneyn laitakaupungilla saisin majailla ilmaiseksi muutaman paivan. Ehdittiin kampille juuri ennen muiden kemuilijoiden saapumista ja mina varottelin, etten ole valttamatta kovin iloista/energista juhlaseuraa unettoman yon ja lentokentalla banaani otsassa odottelun jalkeen, mutta suihkun jalkeen paatin tehda parhaani viedakseni suomikuvaa maailmalle.
Ja iltahan oli loppujen lopuksi valtava suksee! En muista milloin oisin viimeksi nauttinut illanvietosta niin paljon. Poltettiin Shishaa (eli vesipiippua, taysin laillista), juotiin olutta, kaytiin tavernassa toteamassa ettei ruokaa tarjoilla iltayhdeksan jalkeen, ajettiin makkariin, laulettiin autossa kovaan aaneen, soitettiin kitaraa ja laulettiin taas porukalla ja mentiin onnellisina nukkumaan aamuyon tunteina takit tyhjina. Hyva esimerkki siita, kuinka voimakkaasti ja nopeasti tunteet voivat vaihtua etenkin matkalla ollessa.
Seuraavana paivana krapulan kourissa kaytiin vahan silittelemassa kenguruja, koaloja ja muita elikoita. Piikikkaaseen nokkasiiliin en koskenut, mutta koomisen nakoinen elain vei siita huolimatta sydameni lyllertaessaan tohkeissaan. Illalla kaytiin katsomassa auringonlaskua Harbour Bridgen (oopperatalon ohella toinen Sydneyn tunnetuimmista maanmerkeista) alla ja olin kusta pissan sijasta hunajaa, kun ilmaisessa, siistissa, automatisoidussa ulkovessassa soi Burt Bacharatin "what the world needs now, is love...". Suomella on opittavaa. Kertaakaan en ole Australiassa tai Uudessa-Seelannissa tormannyt maksullisiin vessoihin ja ne ovat siita huolimatta siistimpia kuin esim. asemien maksulliset vessat Suomessa. On vaarin rahastaa ihmista hadan edessa!!! Illalla syodessamme grilliruokaa Liorin perheen kanssa heidan terassilla, viereisesta pusikosta ryomi esiin wallabi eli pieni kenguru. Olinko paratiisissa!?
Grilliruoasta aasinsiltaa pitkin karjaan. Australiassa myydaan Wagya-naudanlihaa, jota en ole itse maistanut, mutta sen sanotaan olevan herkullista, koska nautoja kasvatetaan "hellalla kadella" muunmuassa hieromalla niita.
Kavin Darling Harbourissa kaytosta poistetun sotalaivan seka sukellusveneen sisalla ja totesin, etta sukellusveneessa tyoskentely ei sovellu ahtaanpaikankammoisille tai muuten heikkohermoisille. Edes kapteenin hytti ei ollut kolmea neliometria suurempi. Kirjakaupasta tutkin Scandinavian Lonely Planettia, jossa Suomen sanottiin olevan paa-asiassa karhujen kansoittamaa eramaata. Lior vei minut Libanonilaiseen ravintolaan, jonka ruokalista muistuttaa kovasti Liorin kotimaan Israelin vastaavaa. En ollut aikaisemmin lahi-idan ruokia kokeillut ja yllatyin todella positiivisesti.
Palataan hetkeksi Australian elaimistoon. Mantereen kaikki alkuperaiset nisakkaat muutamaa lepakkolajia (jopa Sydneyn keskustan puistoissa liihottaa jatkuvasti metrisia hedelmalepakoita) ovat marsupiaaleja eli pussielaimia. Jos joku ei tieda mika on pussielain, niin selvennettakoon etta emot kantavat poikasiaan vatsapuolella olevan taskun sisalla naiden ensimmaisten elinviikkojen aikana. Kenguru eli englanniksi Kangaroo sai nimensa lansimaalaisten saapuessa maahan ja kysyessa aboriginaaleilta eli australian alkuperaisasukkailta mika tuo outo hyppiva elain on, johon aboriginaalit vastasivat "kangaroo" ("En ymmarra"). Myos muilla elaimilla Australiassa on tapana hyppia. Jopa rotat liikkuvat takajaloillaan pomppimalla.
Kavin ottamassa viimeisen rabies-rokotukseni Sydneyssa, jossa piikki maksoi n. 6 kertaa sen verran mita maksoin niista Thaimaassa. Oleskelin Liorin viisihenkisen perheen luona vajaan viikon verran, jonka jalkeen siirryin keskustaan Portugalissa tapaamani Slovakialaisen vaihto-opiskelijan kampille pariksi paivaksi. Lampotila tuona pilvisena paivana oli ensimmaista kertaa matkani aloittamisen jalkeen alle 20 asteen vuoristoja ja ylankoja lukuunottamatta. Kierreltiin slovakialaisten kanssa heurekan kaltainen tiedemuseo ja pyorahdin baareissa pariin kertaan vain todetakseni taas kerran, etta ei ole Tampereen Ruman voittanutta. Viimeisina paivina Sydneyssa kavin viela kiertamassa lahialueen uimarannat, mm. Bondi beachin, joka on yksi maailman tunnetuimmista uimarannoista - silikonia ja ruskettuneita surffareita.
Olisin saanut halvemmalla lennon Sydneysta Melbourneen, mutta halusin kulkea valin junalla nahdakseni edes vilaukselta, milta maaseutu niilla maailmankolkilla nayttaa. Tilat olivat massiivisen kokoisia suomalaisiin verrattuna ja maisemat miellyttivat, mutta alueella vajaa vuosi sitten riehuneiden metsapalojen jaljet olivat edelleen selvasti nahtavissa. Ajoittain lahes strutsin kokoiset emut juoksivat junan alta pois ja kakaduja (valkoinen papukaija, jolla keltainen toyhto paan paalla) olivat monet puut valkoisenaan.
Melbourne ja Sydney kilpailevat jatkuvasti Australian viihtyisimman kaupungin tittelista ja suurin osa paikallisista tuntuu olevan sita mielta, etta viitta kuuluu Melbournen harteille. Riippuu vahvasti siita kenelta kysytaan ja mista tykkaa, mutta minuun Melbourne ei vedonnut siina maarin missa kuvankaunis Sydney. En ehtinyt viettaa Melbournessa kuin kolme paivaa, enka paassyt tutustumaan siihen pintaa syvemmalta paikallisten kanssa niinkuin Sydneyyn. Hostellini oli hintaansa nahden aika shithole. Melbournen sanotaan olevan Australian kulttuuripaakaupunki ja se pitaa varmasti paikkansa. Monet museot ovat ilmaisia ja allekirjoittanutkin kavi mm. Australian liikkuvan kuvan museossa, jossa sai leikkia bullet timen kanssa (katso linkki: http://www.acmi.net.au/timeslice/Timeslice.htm?file=ts-20091112-36f59e4fb91bc8b38853c0b0038113ad.flv), jossa oli elokuvarekvisiittaa australialaisista elokuvista (Mad Max etc.), seka pukuja australialaisilta nayttelijoilta. Kavin myos erinomaisessa ilmaisessa nayttelyssa tutustumassa AC/DC:n perhekalleuksiin. Kulutin kenkiani Albert Parkin katuradalla, kavin katsomassa pingviinien maihinnousua St. Kildan rannalla ja pyorahdin viihteella ruotsalaisen kaverin ja hanen kavereidensa kanssa.
14.11 Koitti aika pakata taas laukut ja hypata koneeseen kohti toistaiseksi viimeista paamaaraani, Uutta-Seelantia. Olisin viihtynyt helposti Australiassa paljon pidempaan, mutta Uuden-Seelannin tyoviisumii vaatii, etta sinulla on maahan saapuessa tilillasi tietty maara valuuttaa, joten pakon edessa jatin Ozin ihmemaan taakseni. Palaan jonain paivana viela takaisin, joko working holidaylle tai ihan pelkalle holidaylle. Haluan kayda viela ainakin Queenslandissa, Great Barrier Reef:lla, seka matkustaa maan keskustan lapi Ayers Rockia sivuten ja nahda mita on Australian outback.
Kohta jo kuukausi takana Uudessa-Seelannissa, eika vielakaan tyopaikkaa. Matti huutelee jo kukkaron pohjalta, mutta mulla on edelleen vahva luotto, etta toita loytyy ennenkuin on liian myohaista ja ei ole rahaa ostaa edes paluulippua Suomeen :) Ciao!
P.S. Kuvia Australiasta osoitteessa:
http://www.facebook.com/album.php?aid=126630&id=580929824&l=b06514f6bd
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
