Mita on vapaus? Sita, etta hyppaa skootterin selkaan, vetaa feikit Ray Banin Wayfarerit silmien suojaksi ja ajelee pitkin Vietnamin rannikkoa ja maaseutua vailla paamaaraa tukka tuulessa hulmuten, etsien omaa sielunmaisemaa. Eksya paikalliseen kylaan, jossa valkoinen mies on vieras naky, olla "hiekkapuhaltimessa" dyyneilla huivi paan ymparilla ja leikkia kesyn apinan kanssa. Sita oli vapaus minulle tanaan. Talla hetkella pidan siis majaa Vietnamin etela-rannikolla Mui Ne:n pikkukaupungissa. Kambodza jai taakse jo muutama paiva sitten, mutta ei hataa ystavaiseni, aloitan kertomalla mita muuta maalla oli tarjottavana kuin Phnom Penhin polyiset kadut, joita pidemmalle ei edellisessa tekstissa juuri paasty.
Edellinen kirjoitus taisi paattya ensimmaiseen iltaamme Siem Reapissa. Kaupungilla itsessaan ei ollut juuri mitaan tarjottavaa meikalaiselle, mutta kivenheiton paassa sijaitsevat Angkorin temppelit sen sijaan tarjosivat senkin edesta. Pyyhkasimme suurimman temppelin - Angkor Watin kylkeen heti aamusta ennen sianpierua katselemaan auringonnousua. Yksin ei tarvinnut/saanut nakya tahystella silla low seasonista huolimatta turisteja oli kukonlaulun aikaan liikkeella jo monia. Banana pancakesit maistuivat sitruunaruohoteen kera, auringon pikkuhiljaa kurkkiessa valtavan pytingin takaa. Kamerat naksuivat kuorossa. Heti auringon noustua tuli selvaksi, etta tulossa on kuuma ja hikinen paiva. Kiersimme Angkor Watin sisukset kauttaaltaan ja ikuistimme muistikorteillemme temppelin pimeimmat kulmat sisalta kasin ja valoisimmat seinien toiselta puolelta. Saavuttuamme temppelista takaisin tuktuk-kuskimme luo, ilmaisimme halukkuutemme kayda seuraavaksi Ta Prohmin temppelilla, joka on siis useammasta elokuvasta tuttu. Sen tiesi myos kuskimme. Poikaparan englannin kielioppi oli kuitenkin vahan hakusessa hanen kirjottaessa Tomb Raider-elokuvan nimen muotoon Tom's Writer. Suloista :)
Ta Prohmin temppeli vetosi allekirjoittaneeseen eniten niinkuin jo etukateen aavistelin. Muiden temppeleiden kunnossapitoon ja ymparoivan viidakon raivaamiseen on kaytetty aikaa ja rahaa siina missa Ta Prohmin temppelin syonyt viidakko on jatetty hyvin pitkalti luontaiseen tilaansa. Temppelin ja viidakon syovereissa arkeologin ammatista pienena haaveillut naskali nosti taas paataan. Olo oli kuin Indiana Jonesilla. Angkorin alueella kaikkea mahdollista kaupittelevat lapset yllattivat kielitaidollaan. Alle kouluikaiset huutelivat sanoja ja lukuja suomeksi, espanjaksi jne. ja osasivat nimeta paakaupunkimme. Kiersimme viela tuskattuttavassa kuumuudessa/kosteudessa Angkor Thomin, Bayonin ja Ta Somin temppelit. Yhteensa alueella riittaisi tutkittavaa viikoiksi, mutta yksi paiva horjutti nestetasapainoamme tarpeeksi ja jatimme alueen taaksemme nuutuneina, mutta onnellisina.
Illansuussa ostimme pari kiloa entuudestaan tuntemattomia eksoottisia hedelmia ja pahkailimme ilman opasta kuinka niita tulee syoda. Loysin uuden suosikin! Hedelma tottelee englanniksi nimea Mango Steng (tai jotain sinnepain, googlatkaa suomenkielinen nimi) ja mitaansanomattomasta ulkonaosta huolimatta on aivan uskomattoman maukas. Tennispalloa vahan pienempi musta/viininpunainen hedelma katkee paksun kuorensa sisaan valkosipulia muistuttavan ytimen. Maku tosin on aivan toisesta maailmasta. Slurps. Tahan asti kuvottavin hedelma on ollut seka hajultaan, etta maultaan Durian (tjsp). Ananaksen nakoinen piikkipallo.
Seuraavana aamuna oli edessa taas aikainen heratys hypatessamme bussiin kohti Kambodzan rannikkoa ja Sihanoukvillen kaupunkia. Koko paiva istuttiin bussissa nahka/keinonahkapenkeilla, joiden kaytannollisyytta en nailla leveyksilla ymmarra. Hikoaa meinaan berberi aikalailla. Ja koko matkan soi muuten paikallinen karaoke. Perilla kurkattiin ensin Lonely Planetin suosittelema backpacker-mesta, mutta liian kaukainen sijainti rannasta sai meidat etsimaan jotain muuta. Hetken aikaa suihkittiin rinkat selassa rantaviivaa pitkin ja loydettiin etsimamme. Oma siisti bungalow muutaman juoksuaskeleen paassa rannasta. Grilliruoka maistui veden rajassa kynttiloiden ja tahtitaivaan valossa jumalaiselta pitkan paivan jalkeen. Illan aikana tormasimme myos saman terassin jakaviin seinanaapureihimme, Israelilaiseen poikatrioon...joiden tapaamisen oisi voinut jattaa valista. Koko viisi yota kestaneen Sihanoukin visiittimme ajan pojat elivat taysin painvastaista vuorokausirytmia meihin verrattuna. Noustessamme aamulla kahdeksan aikaan, pojat saattoivat tyhjentaa viimeisia pullojaan tai imaista viimeiset sauhut jointeistaan (kylla, taalla tormaa kannabikseen jokapuolella, tiukasta lainsaadannosta huolimatta). Toisinaan he olivat sammuneet pelkat bokserit jalassa terassilla oleviin riippumattoihin vailla huolen haivaa yossa metsastavista malariasaaskista. Musiikki soi joka yo LUJALLA ja pahviseinat eivat eristaneet aania ollenkaan, varsinkaan vessasta jossa tapahtui aanista paatellen ihan kaikkea. Jos jotain unohtui pakata matkaan mukaan, se on korvakitti - apteekista saatava korviin laitettava silikonitahna, joka osoittautui myos Afrikan yossa korvaamattomaksi. Tulppia on kylla mukana, mutta korvat huutavat apua muutaman tunnin unen jalkeen. Vaikka kukaan ei raakyisi oisin, niin halpishuoneissa taytta hookia huutavat tuulettimet tai ilmastointi pitavat huolen metelista. Jos korvakittia ei pian loydy, ostan rautakaupasta tuubillisen Sikaflexia (tm). Voi kuka onkaan antanut minulle maailman huonoimmat unenlahjat!? Nyyh...
Ensimmainen paiva rantakohteessamme oli vuodenaikaan nahden normaali - pilvinen ja sateinen. Ja mina kun tulin Sihanoukvilleen ottamaan aurinkoa! Merivesi oli kuitenkin lamminta ja kookospahkina pillilla virkistavaa. Levytimme koko paivan rannalla ja torjuimme riivaajia (kaupustelijoita). Essi sai 1,5 dollarilla oppitunnin kuinka poistaa ihokarvat pelkkaa lankaa kayttaen. Ja menetelmahan muuten toimii! Minulle tarjottiin pedikyyria, mutta sanoin etta olen tyytyvainen jalkojeni kuntoon. Vastaukseksi sain "I don't think so. You can lie to me, but you can't lie to yourself." Vastaajana n. 7-vuotias paikallinen lapsi. WTF?? Kuka naille opettaa englantia?
Seuraavana paivana oli luvassa vene/snorklausretki kolmelle laheiselle saarelle. Snorklauskamojen kunnon nyt olisi voinut arvata, mutta eipa tullut mieleen. Laseista ei nahnyt juurikaan lapi naarmuisien linssien vuoksi ja snorkkeli imi aika huolella vetta. Sokkona suihkiessa joku merenelava puri/pisti varpaaseen ja mina menin vertavuotavana haiden pelossa takaisin veneeseen :D Paatin ostaa omat lasit ja snorkkelin heti sellaisten loytyessa ja keskittya enemman vedenpaallisen elaman ja maisemien ihailuun. Ja ihailtavaahan riitti! Pidimme lounastauon Bamboo-island nimisella saarella, joka oli tahan asti nakemistani maisemista lahimpana paratiisia. Kavelimme syrjaan rantautumispaikastamme ja loysimme mukavan poukaman missa vedenlampo lahenteli rannan tuntumassa valehtelematta 40 astetta. Killuin rantavedessa palmujen ymparoimana ja katselin rannalla tyoskentelevien hiekkapallonpyorittajarapujen vilinaa. Oli hyva olla. Hetkea myohemmin katsoimme luontoaidin jarjestamaa naytosta, kun joku lintu varotti laheisiaan puussa kiipeilevasta kaarmeesta. Uskomattoman ketteria pirulaisia. Illaksi tutun grillin aareen.
Taalla pain maailmaa skoottereita riittaa ja niiden vuokraaminen on halapaa ku saippua, n. 5 dollaria/paiva ja bensa tienvarressa n. dollarin/limsapullo eli litra. Osa lankkareista kuitenkin arastelee liikennekulttuurin vuoksi - osa siksi, etta niita on tapana ryostaa ja viuluthan maksat siina tapauksessa itse. Jarea munalukko matkassa on siis hyodyllinen monessakin suhteessa, pitakaahan mielessa maailmallelahtoa suunnittelevat. Noh, Essin kanssa siis vuokrattiin skootteri Sihanoukista ja paatettiin lahtea niinsanotusti "off the beaten track" eli pois tallatuilta poluilta. Sihanoukville on kohtuupieni kaupunki, mutta kaikki yhtaan suuremmat keskittymat jattaisi suosiolla liikenteen omana valiin. Ensipuraisu Aasialaisesta liikennekulttuurista kuskina ei ollut maukas. Kavi selvaksi, etta liikennevaloja noudattaa lahinna autot, jos nekaan. Pysahdyin punasiin ja ihmettelin kun kaikki takaa tulevat pyyhkaisivat ohitse ja meinasivat ajaa yli torvien soidessa. Selkee, seuraavalla kerralla ei pysahdyta. Kaupungista pois paastessa meno on kuitenkin mukavan leppoisaa ja liikennetta on vahan. Ajeltiin Kbal Chhayn vesiputoukselle joka ryopytti sadekauden aikaan varsin mukavasti. Sain kaipaamani niskahieronnan putoukselta 2 dollaria halvemmalla, kuin kaupustelijoilta. Hyva diili. Putouksilta lahdettyamme kierreltiin rannikkoa ja etittiin hyvia rantoja ja loydettiinkin moinen. Meni taas riippumatossa levyttamiseksi banaanishake kourassa ja elama oli TAAS helppoa :) Oli niin lysti suihkia vapaasti pitkin maita ja mantuja etta paatettiin ottaa seuraavanakin paivana skootteri alle.
Suunnaattiin nokka kohti Reamin kansallispuistoa joka sijaitsee n. 25 kilometrin paassa Sihanoukista. Turistivihkosen suuntaa-antavan kartan mukaan Sihanoukista lahti oikotie siihen suuntaan, mutta suluissa luki rough road. Luotin kuitenkin intuitiooni ja vedettiin kakspaalla maatilojen lapi ja paastiin lopulta maaranpaahan. Kansallispuisto oli aika pettymys. Rahaa meni 11 dollaria ja silla saimme sompailua liukkailla kivilla viidakossa piikkipuskien keskella ja kanoottimatkan mangrovemetsan uumenissa. Jalkimmainen oli ihan ok, mutta lintuja lukuunottamatta kiikkeran kanootin kyydista ei mitaan elamaa nahty. Onneksi loydettiin biitsi missa ei ollut ristin sielua. Oma ranta - se kompensoi edellisen pettymyksen. Takastullessa ostettiin taas pullollinen bensaa ja tormattiin kielimuuriin bensan ollessa eri varista kuin normaalisti. Saikahdin, etta tankkiin oli kaadettu dieselia, mutta perille paastiin kuitenkin samaa hyvaksi havaittua rough roadia pitkin eli menovesi toimi niinkuin pitikin. Oli absurdi olo karrypolkuja ajellessa keskella ei mitaan, Essin laulaessa "takapenkilla" Ultra Bra:ta. Se olikin sitten viimonen taysi paiva Cambodian auringon alla.
Bussi Vietnamiin Ho Chi Minh-Cityyn eli Saigoniin lahti aikaisin seuraavana aamuna ja istumalihakset oli taas koetuksella 13 tuntia putkeen. Rajalla oltiin hetki ongelmissa, kun yhdella Israelin pojalla oli kuumetta (kaikilta mitattiin). Tottakai sita epailtiin sikainfluenssaksi ja jouduttiin vetamaan koko bussin vaki kasvomaskit naamalle. Odoteltiin aikamme, kun poika testattiin tarkemmin ja paastiin jatkamaan matkaa. Em. poitsukin paasi mukaan. Saigon on oikeasti iso kaupunki, Vietnamin suurin. Loydettiin kuitenkin mukava guesthouse ydinkeskustasta, jonka pitaja oli ehka maailman sympaattisin vanha mummo. IIIHANA!!!
Taakse jai seikkailuni ensimmainen maa joka tarjosi toisaalta paljon, toisaalta vahan. Kambodza on Kaakkois-Aasian maista vahiten kehittynyt ja se nakyi katukuvassa. Ystavallisten ihmisten ja polyisten teiden lisaksi turisteille rajansa vasta muutama vuosi takaperin avannut maa tarjoaa kuitenkin Angkorin temppelit, jotka jokaisen seikkailumielisen tulisi nahda jossain vaiheessa elamaansa. Sen verran on vaikuttavat rakennelmat kyseessa. Menkaa ja nahkaa.
Tastaki tuli taas kunnon maratooniteksti, mutta koitan pitaa vastedes vahan lyhyempina/ lukijaystavallisempina ja kirjottaa useammin pienemmissa annoksissa. Taalla on vaan Aasian ensikertalaiselle alkuun niin paljon uutta ja mielenkiintoista ni ei oo vaikee keksia kerrottavaa ja en oo Essin kanssa kiireessa matkatessa ehtiny paivittaa useammin. Tasta eteenpain oon kuitenkin tienpaalla yksin ja oman aikani herra! Oon Vietnamissa tod.nak 11.7 asti ja kirjottelen taalta varmaan pariin otteeseen, mutta nyt just on takki tyhja ni ensimmaiset kuulumiset tulee varmaan muutaman paivan paasta.
Palaan pian.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
perjantai 19. kesäkuuta 2009
Mites toi juhannus?
Siella te varmaan ootte grillienne aaressa makkarat kourassa karventamassa niita ja ehka nahkaakin? Paistaako Suomessa aurinko, onko lamminta? Ajatus juhannuksesta, oluesta ja yottomasta yosta kavereiden kanssa saa aikaan lievan koti-ikavan. Uskokaa.
Viikko on nyt oltu tienpaalla ja aikamoista hyppimista taa tahan asti on ollut aikavyohykkeelta toiselle. Tuli ensimmaisen 5 paivan sisalla istuttua nelja kertaa lentokoneessa eri ilmansuuntiin. Lennot siis Hki-Barcelona-Dusseldorf-Bangkok-Phnom Penh. Lievaa vasymysta ja aikaeroon totuttelua viela havaittavissa. Ensimmaiset pari viikkoa on muutenkin kovempi matkatahti, kun on Essi mukana kirittamassa - neito kun haluaa nahda paljon rajallisessa ajassa. Mita ensimmaiseen viikkoon on sitten mahtunut?
Espanja
Lahdetaan liikkeelle Barcelonasta, jossa siis olin periaattessa vain ja ainoastaan katsomassa MotoGp:ta (ratamoottoripyorailyn MM-sarja). Halvaksi lysti ei tullut, mutta moottoriurheilu, vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat liiankin lahella sydantani. Veljen ja kavereidensa suunnatessa vasta rakennettuun neljan tahden hotelliin, etsi allekirjoittanut budjettimatkaaja kaupungin halvimman majoituksen, joka tuntui silti olevan ryostohinnoissa tulevaan Aasian budjettiin nahden. Neljasta Barcelonassa vietetysta yosta nukuin kunnolla vain yhden, kun ei ollut tarvetta herata kelloon ja tungin tulpat syvalle korviini. Muina oina 15 ihmisen kanssa jaetussa dormissa nukkuminen jai haaveeksi. Mukavia muuten nuo espanjalaiset, epailen vahvasti kuuluuko kyseiseen kulttuuriin kuiskaaminen laisinkaan? Huoneen ovesta rampattiin jatkuvasti ja muiden matkaajien aikaiset heratykset tai kunnon younet eivat tuntuneet kiinnostavan juhlimassa olleita katalaaneja. Katalaanit eivat tosin ole _espanjalaisia_. Katalaaneille taman selvaksi tekeminen tuntuu olevan tarkeaa, josta kertoivat muun muassa spraylla siltoihin ja metroihin lehman kokoisilla kirjaimilla tekstit "Catalunya is not Spain!!!!".
Kisa itsessaan tarjosi viihdetta, tunnelmaa ja lampoa koko rahan edesta 90 000 ihmisen tultua kannustamaan suosikkejaan. Espanjassa laji on suuremmassa suosiossa kuin Formula ykkoset. Budjetista lohkesi iso siivu, mutta nyt voin taas vetaa toteutettavien unelmien listasta yhden kohdan yli. En jaksa tahan sen enempaa kertoa lajista tai kuljettajista ja moottoriurheilun vihaajat voikin suosiolla vaikka hypata kaivoon tai ainakin kahden seuraavan kappaleen yli. Piikkiluokan (125cc) kilpailussa kaytiin kova taistelu lahes loppuun asti kotiyleison edessa ajaneen Julian Simonin ja italialaisen Andrea Iannonen valilla, kunnes ensin mainittu vapautuneena tuuletti voittoaan kierrosta liian aikaisin ja tajusi virheensa vasta, kun oli tippunut jo kuudenneksi. Iannone ajoi taman jalkeen helppoon voittoon ja Simon jai lopulta neljanneksi. Amatoorimainen virhe soi takuulla miesta krokotiilin lailla.
Puolikkaissa (250cc) saatiin espanjalaisvoittaja, Alvaro Bautistan ajaessa selvaan voittoon. Tiesin jo etukateen, etta italian Marco Simoncelli ei ole espanjassa suuressa suosiossa, mutta miestahan suorastaan vihattiin! Simoncellin kaatuessa kilpailun alkuvaiheessa espanjalaiset hyppivat onnesta ja miehen ajaessa ohitsemme keskisormet heiluivat buuauksen ja vihellysten lomassa. Niiiiiiin espanjalaista! :) Ei siella fanaattisia olla ainoastaan jalkapallon suhteen.
MotoGP-luokka (800cc) tarjosi uskomattoman hienon vaannon voitosta! Tahtipuikkoa heiluttivat vuorotellen Espanjan Jorge Lorenzo ja kahdeksankertainen maailmanmestari - lajin kiistaton kuningas, ympari maailmaa rakastettu italialainen Valentino Rossi. Kilpailun voitto ratkesi vasta viimeisessa kaarteessa Rossin puskiessa kylmahermoisesti (tasta takapuolessakin lempinimena komeileva "The Doctor") vakisin Lorenzon ohi. Huutomyrsky paikalla oli aivan mieleton Rossin voittaessa. Vaikka oltiin Espanjan maaperalla, Rossilla oli huomattavasti enemman faneja kuin paikallisella Lorenzolla. Keltaiset 46-numerolla varustetut vaatteet olivatkin yleinen naky koko viikonlopun ajan Barcelonan katukuvassa. Rossi otti yleisonsa kunniakierroksella tapansa mukaisesti ja pysahtyi mm. meidan katsomon eteen kumartelemaan. Uransa 99. Gp-voiton napannut Rossi sanoi, ettei ole vuosiin kaynyt yhta hyvaa ja jannittavaa taistelua voitosta. Kilpailun vaativuudesta kertoi se, etta kolmanneksi sijoittunut Australian Casey Stoner meinasi pyortya heti maaliin paastyaan. 38 asteen helle imi kuskeilta mehut viimeista pisaraa myoten. Ensimmaista kauttaan kuninkuusluokassa ajava Mika Kallio ajoi myos hienosti yhdeksanneksi.
Viimeinen paiva Barcelonassa meni rannalla makaillessa nahtavyyksien ollessa tuttuja minulle jo entuudestaan. Otettiin rannalla muutamat oluet ja juteltiin Suomessa vaihdossa olleen Chilelaisen tyton seka Aussi- ja Ruotsipojan kanssa. Ruotsalaiset eivat ilmeisesti arvosta piskuista Suomea matkakohteena, silla nuorista harvat ovat Turun tai Helsingin satamaa pidemmalla kayneet. Aussipojalle kerroin rehellisesti mita Suomi on ja sanoin, etta mammi nayttaa ja maistuu paskalta, mutta sita kannattaa silti maistaa. Lupasi poiketa Suomessa Euroopan kiertuueellaan.
Espanja jai taakse ja Dusseldorfissa tapoin aikaa kuusi tuntia lokkeilemalla Emirates-lentoyhtion langattomassa verkossa Nokiallani. Bangkokissa odotti vastassa tuttu tytto ja taas oli aikaa tapettavana. Heti lentokentalla tuli selvaksi, etta Aasiassa pelataan tosissaan sikainfluenssaa. Lahes kaikilla kentan tyontekijoilla oli kasvomaskit paalla, jouduimme tayttamaan terveyskyselyn ja meidat kavelytettiin lampokameran ohi. Pienena yksityiskohtana voin mainita, etta tuntui absurdilta kuulla Aasialaisen lentokentan hissimusiikkina Platoon-elokuvan (Vietnamin sota) tunnusmusiikki Adagio for strings. Hieno elokuva seka veisu. Suosittelen molempia.
Kambodza
Perille Phnom Penhiin paastiin keskiviikkona iltapaivalla ja lentokoneesta poistuessa mieleen tuli vaistamatta saapuminen Sambiaan viime kevaana. Seka maisemat, etta ilmankosteus/lampotila tuntuivat tutuilta. Tuli melkein kotoisa olo, terkut Tonille! :) Lentokentalta Tuktukkiin (moottoripyorataksi) hypatessa kuitenkin tuli nopeasti selvaksi, etta ollaan eri mantereella. Liikenteen kaoottisuus Aasian suurkaupungeissa on jotain mita ei voi sanoin kuvailla, se taytyy kokea itse. Yleisin ajoneuvo on skootteri, joita on liikkeella AIVAN jarjettomasti. Nelihenkinen perhe yhden skootterin paalla ilman kyparia ei ole lainkaan epatavallinen naky. Kaistat on kylla yleensa isommille teille merkitty, mutta niista ei valiteta laisinkaan. Pyoria sinkoilee joka suuntaan ja torvet soivat taukoamatta, seassa autoja ja rekkoja. Liikennevaloja on vain todella suurissa risteyksissa. Ensimmainen kyyti lentokentalta keskustaan sai sydamen kaymaan ylimmissa kerroksissa aina aataminomenan korkeudella asti useampaan otteeseen. Kuten kulttuuriin muutenkin, myos liikenteeseen tottuu ajan kanssa. JOS liikennekuolemia taalla maailmankolkissa tilastoitaisiin, olisi mielenkiintoista tietaa milta lukemat nayttaisivat. Kauniita ne eivat varmasti olisi.
Mutta voi pyha Sylvi, kuinka tuntuu Aasia ensikertalaiselle edulliselta! Kahden hengen hostellihuone maksoi hengelta n. 3 euroa/yo ja tayttavasta ateriasta oluineen selviaa 1,5-2 eurolla. Budjetti alkaa siis suunnilleen hahmottua. Asia, jota etukateen eniten talle matkalle lahtiessa pelkasin, oli poliisin korruptio/huumausainerikokset. Se kun on valitettava tosiasia, etta vaikka itse et sekaantuisi laittomiin aineisiin millaan tavalla, voit pahimmassa tapauksessa joutua taalla linnaan tai saada jopa kuolemantuomion. Yleista tama ei ole, mutta ei myoskaan mahdotonta. Poliisit siis saattavat lahjusrahojen toivossa "loytaa" sinun rinkastasi kiellettyja aineita ja jos ei ole milla maksaa "sakkoja", sanktiot voivat olla kovat. Kaikesta tasta huolimatta jo ensimmaisena paivana meille kaupiteltiin maria ja ekstaasia useampaan otteeseen. Ensimmaisen yon nukuin hyttysverkko lakanana, kun hostelli ei sellaisia tarjonnut eika suomesta tullut moisia mukaan. Uni tuli kuitenkin kahden valvotun yon jalkeen hyvin.
Eilen kierreltiin Phnom Penhin tarkeimmat nahtavyydet eli Killing Fields ja Royal Palace. En tahan yksityiskohtaisemmin kerro Punakhmeerien ja Pol Potin 1975-1979 toteuttamasta kansanmurhasta, jokainen lukekoon kasittamattomista julmuuksista halutessaan itse. Kerrottakoon kuitenkin, etta Killing Fields on paikka, jossa verityot paa-asiassa toteutettiin. Vasta edellisella vuosikymmenella sisallissodasta selvinnyt Kambodza on suurten kontrastien maa. Killing Fieldsin jarkyttavyys ja kaduilla nakyva koyhyys on fyysisesti lahella, mutta muuten kaukana Kuninkaallisen palatsin kultaloistosta.
Ostettiin Essin kanssa katukauppiaalta paistettuja hyonteisia vaikka etovilta nayttivatkin. Itsehan olen kuitenkin avoin kaikelle uudelle ja sita mielta etta kaikkea pitaa kokeilla. Heinasirkkoja lukuunottamatta, hyonteiset eivat ainakaan tahan asti koetun perusteella oo mun juttuni. Torakat ja toukat joutui nielemaan kuvainnollisesti seka todellisuudessa hammasta purren. Ihmetysta heratti keskella vilkasta katua tallustava norsu - ihkaoikea elefantti. Skootterit kiersivat muutaman tonnin menopelin normaalia autoa kauempaa. Mysteeri on viela tassa vaiheessa myos ns. ladyboyt eli nuoret pojat, jotka haluaisivat olla tyttoja. Yleinen naky taalla. Tanaan ajelimme kuusi tuntia bussilla Siem Reapiin, joka on kaupunki monista elokuvista tuttujen Angkorin temppeleiden kyljessa. Suurin temppeleista on 1100-luvulla rakennettu Angkor Wat, joka on maailman suurin uskonnollinen rakennus ja Kambodzalaisten suuri ylpeydenaihe. Temppelit ovat muisto muinaisesta Khmeerien imperiumista johon kuuluivat aikanaan Kambodzan lisaksi, Thaimaa, Laos ja Vietnam. Huomenna suuntaamme viidakon syomien temppeleiden katkoihin aamuviiden jalkeen! Gekot edessa olevalla seinalla toivottelevat jo hyvaa yota, niin minakin. Hyvaa juhannusta!!
Parasta talla hetkella:
- Halvat hinnat (tinkaamalla hinta tippuu viela helposti puoleen. Essi osaa!!!)
- Ystavalliset ihmiset
Eniten hanurista talla hetkella:
- Reissua varten ostetun jarjestelmakameran ja objektiivin (paino n. 2kg, EI kiva kantaa turhaan mukana!!!) toimimattomuus.
- Kontrollin menettaminen jo entuudestaan hankalien hiusten suhteen (luonnonkiharat + kostea ilmasto = katastrofi. Nimim. MonicaBarbadoksella)
- Kiireellinen aikataulu (viela toistaiseksi)
Viikko on nyt oltu tienpaalla ja aikamoista hyppimista taa tahan asti on ollut aikavyohykkeelta toiselle. Tuli ensimmaisen 5 paivan sisalla istuttua nelja kertaa lentokoneessa eri ilmansuuntiin. Lennot siis Hki-Barcelona-Dusseldorf-Bangkok-Phnom Penh. Lievaa vasymysta ja aikaeroon totuttelua viela havaittavissa. Ensimmaiset pari viikkoa on muutenkin kovempi matkatahti, kun on Essi mukana kirittamassa - neito kun haluaa nahda paljon rajallisessa ajassa. Mita ensimmaiseen viikkoon on sitten mahtunut?
Espanja
Lahdetaan liikkeelle Barcelonasta, jossa siis olin periaattessa vain ja ainoastaan katsomassa MotoGp:ta (ratamoottoripyorailyn MM-sarja). Halvaksi lysti ei tullut, mutta moottoriurheilu, vauhti ja vaaralliset tilanteet ovat liiankin lahella sydantani. Veljen ja kavereidensa suunnatessa vasta rakennettuun neljan tahden hotelliin, etsi allekirjoittanut budjettimatkaaja kaupungin halvimman majoituksen, joka tuntui silti olevan ryostohinnoissa tulevaan Aasian budjettiin nahden. Neljasta Barcelonassa vietetysta yosta nukuin kunnolla vain yhden, kun ei ollut tarvetta herata kelloon ja tungin tulpat syvalle korviini. Muina oina 15 ihmisen kanssa jaetussa dormissa nukkuminen jai haaveeksi. Mukavia muuten nuo espanjalaiset, epailen vahvasti kuuluuko kyseiseen kulttuuriin kuiskaaminen laisinkaan? Huoneen ovesta rampattiin jatkuvasti ja muiden matkaajien aikaiset heratykset tai kunnon younet eivat tuntuneet kiinnostavan juhlimassa olleita katalaaneja. Katalaanit eivat tosin ole _espanjalaisia_. Katalaaneille taman selvaksi tekeminen tuntuu olevan tarkeaa, josta kertoivat muun muassa spraylla siltoihin ja metroihin lehman kokoisilla kirjaimilla tekstit "Catalunya is not Spain!!!!".
Kisa itsessaan tarjosi viihdetta, tunnelmaa ja lampoa koko rahan edesta 90 000 ihmisen tultua kannustamaan suosikkejaan. Espanjassa laji on suuremmassa suosiossa kuin Formula ykkoset. Budjetista lohkesi iso siivu, mutta nyt voin taas vetaa toteutettavien unelmien listasta yhden kohdan yli. En jaksa tahan sen enempaa kertoa lajista tai kuljettajista ja moottoriurheilun vihaajat voikin suosiolla vaikka hypata kaivoon tai ainakin kahden seuraavan kappaleen yli. Piikkiluokan (125cc) kilpailussa kaytiin kova taistelu lahes loppuun asti kotiyleison edessa ajaneen Julian Simonin ja italialaisen Andrea Iannonen valilla, kunnes ensin mainittu vapautuneena tuuletti voittoaan kierrosta liian aikaisin ja tajusi virheensa vasta, kun oli tippunut jo kuudenneksi. Iannone ajoi taman jalkeen helppoon voittoon ja Simon jai lopulta neljanneksi. Amatoorimainen virhe soi takuulla miesta krokotiilin lailla.
Puolikkaissa (250cc) saatiin espanjalaisvoittaja, Alvaro Bautistan ajaessa selvaan voittoon. Tiesin jo etukateen, etta italian Marco Simoncelli ei ole espanjassa suuressa suosiossa, mutta miestahan suorastaan vihattiin! Simoncellin kaatuessa kilpailun alkuvaiheessa espanjalaiset hyppivat onnesta ja miehen ajaessa ohitsemme keskisormet heiluivat buuauksen ja vihellysten lomassa. Niiiiiiin espanjalaista! :) Ei siella fanaattisia olla ainoastaan jalkapallon suhteen.
MotoGP-luokka (800cc) tarjosi uskomattoman hienon vaannon voitosta! Tahtipuikkoa heiluttivat vuorotellen Espanjan Jorge Lorenzo ja kahdeksankertainen maailmanmestari - lajin kiistaton kuningas, ympari maailmaa rakastettu italialainen Valentino Rossi. Kilpailun voitto ratkesi vasta viimeisessa kaarteessa Rossin puskiessa kylmahermoisesti (tasta takapuolessakin lempinimena komeileva "The Doctor") vakisin Lorenzon ohi. Huutomyrsky paikalla oli aivan mieleton Rossin voittaessa. Vaikka oltiin Espanjan maaperalla, Rossilla oli huomattavasti enemman faneja kuin paikallisella Lorenzolla. Keltaiset 46-numerolla varustetut vaatteet olivatkin yleinen naky koko viikonlopun ajan Barcelonan katukuvassa. Rossi otti yleisonsa kunniakierroksella tapansa mukaisesti ja pysahtyi mm. meidan katsomon eteen kumartelemaan. Uransa 99. Gp-voiton napannut Rossi sanoi, ettei ole vuosiin kaynyt yhta hyvaa ja jannittavaa taistelua voitosta. Kilpailun vaativuudesta kertoi se, etta kolmanneksi sijoittunut Australian Casey Stoner meinasi pyortya heti maaliin paastyaan. 38 asteen helle imi kuskeilta mehut viimeista pisaraa myoten. Ensimmaista kauttaan kuninkuusluokassa ajava Mika Kallio ajoi myos hienosti yhdeksanneksi.
Viimeinen paiva Barcelonassa meni rannalla makaillessa nahtavyyksien ollessa tuttuja minulle jo entuudestaan. Otettiin rannalla muutamat oluet ja juteltiin Suomessa vaihdossa olleen Chilelaisen tyton seka Aussi- ja Ruotsipojan kanssa. Ruotsalaiset eivat ilmeisesti arvosta piskuista Suomea matkakohteena, silla nuorista harvat ovat Turun tai Helsingin satamaa pidemmalla kayneet. Aussipojalle kerroin rehellisesti mita Suomi on ja sanoin, etta mammi nayttaa ja maistuu paskalta, mutta sita kannattaa silti maistaa. Lupasi poiketa Suomessa Euroopan kiertuueellaan.
Espanja jai taakse ja Dusseldorfissa tapoin aikaa kuusi tuntia lokkeilemalla Emirates-lentoyhtion langattomassa verkossa Nokiallani. Bangkokissa odotti vastassa tuttu tytto ja taas oli aikaa tapettavana. Heti lentokentalla tuli selvaksi, etta Aasiassa pelataan tosissaan sikainfluenssaa. Lahes kaikilla kentan tyontekijoilla oli kasvomaskit paalla, jouduimme tayttamaan terveyskyselyn ja meidat kavelytettiin lampokameran ohi. Pienena yksityiskohtana voin mainita, etta tuntui absurdilta kuulla Aasialaisen lentokentan hissimusiikkina Platoon-elokuvan (Vietnamin sota) tunnusmusiikki Adagio for strings. Hieno elokuva seka veisu. Suosittelen molempia.
Kambodza
Perille Phnom Penhiin paastiin keskiviikkona iltapaivalla ja lentokoneesta poistuessa mieleen tuli vaistamatta saapuminen Sambiaan viime kevaana. Seka maisemat, etta ilmankosteus/lampotila tuntuivat tutuilta. Tuli melkein kotoisa olo, terkut Tonille! :) Lentokentalta Tuktukkiin (moottoripyorataksi) hypatessa kuitenkin tuli nopeasti selvaksi, etta ollaan eri mantereella. Liikenteen kaoottisuus Aasian suurkaupungeissa on jotain mita ei voi sanoin kuvailla, se taytyy kokea itse. Yleisin ajoneuvo on skootteri, joita on liikkeella AIVAN jarjettomasti. Nelihenkinen perhe yhden skootterin paalla ilman kyparia ei ole lainkaan epatavallinen naky. Kaistat on kylla yleensa isommille teille merkitty, mutta niista ei valiteta laisinkaan. Pyoria sinkoilee joka suuntaan ja torvet soivat taukoamatta, seassa autoja ja rekkoja. Liikennevaloja on vain todella suurissa risteyksissa. Ensimmainen kyyti lentokentalta keskustaan sai sydamen kaymaan ylimmissa kerroksissa aina aataminomenan korkeudella asti useampaan otteeseen. Kuten kulttuuriin muutenkin, myos liikenteeseen tottuu ajan kanssa. JOS liikennekuolemia taalla maailmankolkissa tilastoitaisiin, olisi mielenkiintoista tietaa milta lukemat nayttaisivat. Kauniita ne eivat varmasti olisi.
Mutta voi pyha Sylvi, kuinka tuntuu Aasia ensikertalaiselle edulliselta! Kahden hengen hostellihuone maksoi hengelta n. 3 euroa/yo ja tayttavasta ateriasta oluineen selviaa 1,5-2 eurolla. Budjetti alkaa siis suunnilleen hahmottua. Asia, jota etukateen eniten talle matkalle lahtiessa pelkasin, oli poliisin korruptio/huumausainerikokset. Se kun on valitettava tosiasia, etta vaikka itse et sekaantuisi laittomiin aineisiin millaan tavalla, voit pahimmassa tapauksessa joutua taalla linnaan tai saada jopa kuolemantuomion. Yleista tama ei ole, mutta ei myoskaan mahdotonta. Poliisit siis saattavat lahjusrahojen toivossa "loytaa" sinun rinkastasi kiellettyja aineita ja jos ei ole milla maksaa "sakkoja", sanktiot voivat olla kovat. Kaikesta tasta huolimatta jo ensimmaisena paivana meille kaupiteltiin maria ja ekstaasia useampaan otteeseen. Ensimmaisen yon nukuin hyttysverkko lakanana, kun hostelli ei sellaisia tarjonnut eika suomesta tullut moisia mukaan. Uni tuli kuitenkin kahden valvotun yon jalkeen hyvin.
Eilen kierreltiin Phnom Penhin tarkeimmat nahtavyydet eli Killing Fields ja Royal Palace. En tahan yksityiskohtaisemmin kerro Punakhmeerien ja Pol Potin 1975-1979 toteuttamasta kansanmurhasta, jokainen lukekoon kasittamattomista julmuuksista halutessaan itse. Kerrottakoon kuitenkin, etta Killing Fields on paikka, jossa verityot paa-asiassa toteutettiin. Vasta edellisella vuosikymmenella sisallissodasta selvinnyt Kambodza on suurten kontrastien maa. Killing Fieldsin jarkyttavyys ja kaduilla nakyva koyhyys on fyysisesti lahella, mutta muuten kaukana Kuninkaallisen palatsin kultaloistosta.
Ostettiin Essin kanssa katukauppiaalta paistettuja hyonteisia vaikka etovilta nayttivatkin. Itsehan olen kuitenkin avoin kaikelle uudelle ja sita mielta etta kaikkea pitaa kokeilla. Heinasirkkoja lukuunottamatta, hyonteiset eivat ainakaan tahan asti koetun perusteella oo mun juttuni. Torakat ja toukat joutui nielemaan kuvainnollisesti seka todellisuudessa hammasta purren. Ihmetysta heratti keskella vilkasta katua tallustava norsu - ihkaoikea elefantti. Skootterit kiersivat muutaman tonnin menopelin normaalia autoa kauempaa. Mysteeri on viela tassa vaiheessa myos ns. ladyboyt eli nuoret pojat, jotka haluaisivat olla tyttoja. Yleinen naky taalla. Tanaan ajelimme kuusi tuntia bussilla Siem Reapiin, joka on kaupunki monista elokuvista tuttujen Angkorin temppeleiden kyljessa. Suurin temppeleista on 1100-luvulla rakennettu Angkor Wat, joka on maailman suurin uskonnollinen rakennus ja Kambodzalaisten suuri ylpeydenaihe. Temppelit ovat muisto muinaisesta Khmeerien imperiumista johon kuuluivat aikanaan Kambodzan lisaksi, Thaimaa, Laos ja Vietnam. Huomenna suuntaamme viidakon syomien temppeleiden katkoihin aamuviiden jalkeen! Gekot edessa olevalla seinalla toivottelevat jo hyvaa yota, niin minakin. Hyvaa juhannusta!!
Parasta talla hetkella:
- Halvat hinnat (tinkaamalla hinta tippuu viela helposti puoleen. Essi osaa!!!)
- Ystavalliset ihmiset
Eniten hanurista talla hetkella:
- Reissua varten ostetun jarjestelmakameran ja objektiivin (paino n. 2kg, EI kiva kantaa turhaan mukana!!!) toimimattomuus.
- Kontrollin menettaminen jo entuudestaan hankalien hiusten suhteen (luonnonkiharat + kostea ilmasto = katastrofi. Nimim. MonicaBarbadoksella)
- Kiireellinen aikataulu (viela toistaiseksi)
perjantai 12. kesäkuuta 2009
Taas mennään.
Mitä tehdä, kun seinät kaatuu päälle ja ote elämän punaisesta langasta on kirvonnut? Tähän kysymykseen on varmasti monta vastausta tai ratkaisua, mutta minä päätin lähteä etsimään itseäni (ja onnea) maailmalta. Ei koulua, ei työtä, ei parisuhdetta, ikää 26 vuotta, rahaa säästössä ja valtava halu nähdä, tutkia ja kokea. Tätä on allekirjoittaneen elämä.
Valmistuin vuosi sitten ympäristöinsinööriksi ja vuoden haisteltuani omaa alaani, tajusin etten pidä sen tuoksusta. Toimistossa istuminen ei ole minua varten, haluan luontoon - sinne missä tapahtuu perkele! Ajatus pitkästä ulkomaanmatkasta on hautunut jo vuosia ja varsinkin Uusi-Seelanti on aina kiehtonut minua. Vuoden kestäneen edellisen työsuhteen aikana tarkkailin säästöjeni kasvua ja mietin, että voin mahdollisesti nähdä yhdellä kertaa enemmän. Päätin valita suunnaksi idän ja katsoa kuinka kauas päästään. Tässä vaiheessa hankittuna on vasta lennot Helsinki-Barcelona-Bangkok-Phnom Penh. Paluulippua ei siis ole. Matkavakuutus on otettu vuodeksi ja jos en joudu suuriin vaikeuksiin/rahat riittävät/hyvältä tuntuu, todennäköinen paluu Suomenniemelle sijoittuu alkukesään 2010. Viimeistään edellinen 3kk:n matkani Afrikassa (blogi osoitteessa zambiantti.blogspot.com) kuitenkin osoitti, että elämä hyvin harvoin kulkee suunnitellulla radallaan. Voi olla, että palaan maitojunalla kotiin parin viikon kuluttua, tai jätän Suomen taakseni pysyvästi - aika näyttää.
Tässä viimeisen viikon aikana asioita järjestellessäni huomasin, että olisin voinut suunnitella kaiken paljon huolellisemmin. "Tervettä jännitystä" on ollut ilmassa ja vessassa on saanut juosta jo jonkin aikaa, mutta se menee vain hyvästä reenistä Aasiaa varten! Ensimmäiset pari viikkoa matkaan yhdessä ystäväni Essin kanssa, mutta sen jälkeen taitan matkaa yksin, eikä minulla ole minkäänlaista käryä siitä missä käyn, minne päädyn ja millä aikataululla. Kuljen sinne mihin nokka osoittaa ja jalat vievät. Jonkinmoinen suuntaa-antava matkasuunnitelma on kuitenkin laadittu ja se näyttää seuraavalta:
Kesä-Lokakuu: Kambodza-Vietnam-Laos-Thaimaa-Malesia-Singapore-Indonesia
Marraskuu: Australia
Joulu-Toukokuu: Uusi-Seelanti (jossa tarkoitus työskennellä Work and Travel-viisumilla ja rahoittaa oleskelua)
Ja jos rahatilanne vielä sallii (joka on hyvin epätodennäköistä), haluaisin tulla takaisin Suomeen Siperian kautta junalla eli Kiina-Mongolia-Venäjä.
En ole laskenut itselleni minkäänlaista päiväbudjettia, mutta vakaa aikomus on katsoa miten se raha alkaa Aasiassa kulumaan. Koska Uusi-Seelanti on "päämatkakohteeni", voi olla että joudun menemään sinne jo aikaisemmin jos Matin ääni alkaa kuulua kukkaron pohjalta. Kaakkois-Aasian maissa pitäisi budjettimatkaajan ainakin teoriassa pystyä elää n. 500 eurolla/kuukausi, mutta koska tarkoitus on nähdä ja kokea paljon (sukeltaa, vaeltaa, surffata jne.) en moiseen budjettiin pääse millään ilveellä. Eletään täysillä, mutta säästetään siellä missä voidaan sanon ma!
Lähdön hetki koittaa tänään. Blue1:n renkaiden tulisi irrota Helsinki-Vantaan tartanista 20.15 ja seuraavana aamuna herään toivottavasti onnellisena Barcelonalaisen hostellin dormista muiden matkaajien keskeltä. Vietän siis Barcelonassa ensimmäiset 3 päivää MotoGP:ta katsellen ja suojarusketusta hommaillen. Aasian turneen on tarkoitus alkaa keskiviikkona 17.6 Phnom Penhista Kambodzasta.
Sulkekaa turvavyönne, matkamme alkaa. Koitetaan nauttia siitä yhdessä jookoskookos?
-Antti
Valmistuin vuosi sitten ympäristöinsinööriksi ja vuoden haisteltuani omaa alaani, tajusin etten pidä sen tuoksusta. Toimistossa istuminen ei ole minua varten, haluan luontoon - sinne missä tapahtuu perkele! Ajatus pitkästä ulkomaanmatkasta on hautunut jo vuosia ja varsinkin Uusi-Seelanti on aina kiehtonut minua. Vuoden kestäneen edellisen työsuhteen aikana tarkkailin säästöjeni kasvua ja mietin, että voin mahdollisesti nähdä yhdellä kertaa enemmän. Päätin valita suunnaksi idän ja katsoa kuinka kauas päästään. Tässä vaiheessa hankittuna on vasta lennot Helsinki-Barcelona-Bangkok-Phnom Penh. Paluulippua ei siis ole. Matkavakuutus on otettu vuodeksi ja jos en joudu suuriin vaikeuksiin/rahat riittävät/hyvältä tuntuu, todennäköinen paluu Suomenniemelle sijoittuu alkukesään 2010. Viimeistään edellinen 3kk:n matkani Afrikassa (blogi osoitteessa zambiantti.blogspot.com) kuitenkin osoitti, että elämä hyvin harvoin kulkee suunnitellulla radallaan. Voi olla, että palaan maitojunalla kotiin parin viikon kuluttua, tai jätän Suomen taakseni pysyvästi - aika näyttää.
Tässä viimeisen viikon aikana asioita järjestellessäni huomasin, että olisin voinut suunnitella kaiken paljon huolellisemmin. "Tervettä jännitystä" on ollut ilmassa ja vessassa on saanut juosta jo jonkin aikaa, mutta se menee vain hyvästä reenistä Aasiaa varten! Ensimmäiset pari viikkoa matkaan yhdessä ystäväni Essin kanssa, mutta sen jälkeen taitan matkaa yksin, eikä minulla ole minkäänlaista käryä siitä missä käyn, minne päädyn ja millä aikataululla. Kuljen sinne mihin nokka osoittaa ja jalat vievät. Jonkinmoinen suuntaa-antava matkasuunnitelma on kuitenkin laadittu ja se näyttää seuraavalta:
Kesä-Lokakuu: Kambodza-Vietnam-Laos-Thaimaa-Malesia-Singapore-Indonesia
Marraskuu: Australia
Joulu-Toukokuu: Uusi-Seelanti (jossa tarkoitus työskennellä Work and Travel-viisumilla ja rahoittaa oleskelua)
Ja jos rahatilanne vielä sallii (joka on hyvin epätodennäköistä), haluaisin tulla takaisin Suomeen Siperian kautta junalla eli Kiina-Mongolia-Venäjä.
En ole laskenut itselleni minkäänlaista päiväbudjettia, mutta vakaa aikomus on katsoa miten se raha alkaa Aasiassa kulumaan. Koska Uusi-Seelanti on "päämatkakohteeni", voi olla että joudun menemään sinne jo aikaisemmin jos Matin ääni alkaa kuulua kukkaron pohjalta. Kaakkois-Aasian maissa pitäisi budjettimatkaajan ainakin teoriassa pystyä elää n. 500 eurolla/kuukausi, mutta koska tarkoitus on nähdä ja kokea paljon (sukeltaa, vaeltaa, surffata jne.) en moiseen budjettiin pääse millään ilveellä. Eletään täysillä, mutta säästetään siellä missä voidaan sanon ma!
Lähdön hetki koittaa tänään. Blue1:n renkaiden tulisi irrota Helsinki-Vantaan tartanista 20.15 ja seuraavana aamuna herään toivottavasti onnellisena Barcelonalaisen hostellin dormista muiden matkaajien keskeltä. Vietän siis Barcelonassa ensimmäiset 3 päivää MotoGP:ta katsellen ja suojarusketusta hommaillen. Aasian turneen on tarkoitus alkaa keskiviikkona 17.6 Phnom Penhista Kambodzasta.
Sulkekaa turvavyönne, matkamme alkaa. Koitetaan nauttia siitä yhdessä jookoskookos?
-Antti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
