Dead Kennedys - Holiday in Cambodia

Mita on vapaus? Sita, etta hyppaa skootterin selkaan, vetaa feikit Ray Banin Wayfarerit silmien suojaksi ja ajelee pitkin Vietnamin rannikkoa ja maaseutua vailla paamaaraa tukka tuulessa hulmuten, etsien omaa sielunmaisemaa. Eksya paikalliseen kylaan, jossa valkoinen mies on vieras naky, olla "hiekkapuhaltimessa" dyyneilla huivi paan ymparilla ja leikkia kesyn apinan kanssa. Sita oli vapaus minulle tanaan. Talla hetkella pidan siis majaa Vietnamin etela-rannikolla Mui Ne:n pikkukaupungissa. Kambodza jai taakse jo muutama paiva sitten, mutta ei hataa ystavaiseni, aloitan kertomalla mita muuta maalla oli tarjottavana kuin Phnom Penhin polyiset kadut, joita pidemmalle ei edellisessa tekstissa juuri paasty.

Edellinen kirjoitus taisi paattya ensimmaiseen iltaamme Siem Reapissa. Kaupungilla itsessaan ei ollut juuri mitaan tarjottavaa meikalaiselle, mutta kivenheiton paassa sijaitsevat Angkorin temppelit sen sijaan tarjosivat senkin edesta. Pyyhkasimme suurimman temppelin - Angkor Watin kylkeen heti aamusta ennen sianpierua katselemaan auringonnousua. Yksin ei tarvinnut/saanut nakya tahystella silla low seasonista huolimatta turisteja oli kukonlaulun aikaan liikkeella jo monia. Banana pancakesit maistuivat sitruunaruohoteen kera, auringon pikkuhiljaa kurkkiessa valtavan pytingin takaa. Kamerat naksuivat kuorossa. Heti auringon noustua tuli selvaksi, etta tulossa on kuuma ja hikinen paiva. Kiersimme Angkor Watin sisukset kauttaaltaan ja ikuistimme muistikorteillemme temppelin pimeimmat kulmat sisalta kasin ja valoisimmat seinien toiselta puolelta. Saavuttuamme temppelista takaisin tuktuk-kuskimme luo, ilmaisimme halukkuutemme kayda seuraavaksi Ta Prohmin temppelilla, joka on siis useammasta elokuvasta tuttu. Sen tiesi myos kuskimme. Poikaparan englannin kielioppi oli kuitenkin vahan hakusessa hanen kirjottaessa Tomb Raider-elokuvan nimen muotoon Tom's Writer. Suloista :)

Ta Prohmin temppeli vetosi allekirjoittaneeseen eniten niinkuin jo etukateen aavistelin. Muiden temppeleiden kunnossapitoon ja ymparoivan viidakon raivaamiseen on kaytetty aikaa ja rahaa siina missa Ta Prohmin temppelin syonyt viidakko on jatetty hyvin pitkalti luontaiseen tilaansa. Temppelin ja viidakon syovereissa arkeologin ammatista pienena haaveillut naskali nosti taas paataan. Olo oli kuin Indiana Jonesilla. Angkorin alueella kaikkea mahdollista kaupittelevat lapset yllattivat kielitaidollaan. Alle kouluikaiset huutelivat sanoja ja lukuja suomeksi, espanjaksi jne. ja osasivat nimeta paakaupunkimme. Kiersimme viela tuskattuttavassa kuumuudessa/kosteudessa Angkor Thomin, Bayonin ja Ta Somin temppelit. Yhteensa alueella riittaisi tutkittavaa viikoiksi, mutta yksi paiva horjutti nestetasapainoamme tarpeeksi ja jatimme alueen taaksemme nuutuneina, mutta onnellisina.

Illansuussa ostimme pari kiloa entuudestaan tuntemattomia eksoottisia hedelmia ja pahkailimme ilman opasta kuinka niita tulee syoda. Loysin uuden suosikin! Hedelma tottelee englanniksi nimea Mango Steng (tai jotain sinnepain, googlatkaa suomenkielinen nimi) ja mitaansanomattomasta ulkonaosta huolimatta on aivan uskomattoman maukas. Tennispalloa vahan pienempi musta/viininpunainen hedelma katkee paksun kuorensa sisaan valkosipulia muistuttavan ytimen. Maku tosin on aivan toisesta maailmasta. Slurps. Tahan asti kuvottavin hedelma on ollut seka hajultaan, etta maultaan Durian (tjsp). Ananaksen nakoinen piikkipallo.

Seuraavana aamuna oli edessa taas aikainen heratys hypatessamme bussiin kohti Kambodzan rannikkoa ja Sihanoukvillen kaupunkia. Koko paiva istuttiin bussissa nahka/keinonahkapenkeilla, joiden kaytannollisyytta en nailla leveyksilla ymmarra. Hikoaa meinaan berberi aikalailla. Ja koko matkan soi muuten paikallinen karaoke. Perilla kurkattiin ensin Lonely Planetin suosittelema backpacker-mesta, mutta liian kaukainen sijainti rannasta sai meidat etsimaan jotain muuta. Hetken aikaa suihkittiin rinkat selassa rantaviivaa pitkin ja loydettiin etsimamme. Oma siisti bungalow muutaman juoksuaskeleen paassa rannasta. Grilliruoka maistui veden rajassa kynttiloiden ja tahtitaivaan valossa jumalaiselta pitkan paivan jalkeen. Illan aikana tormasimme myos saman terassin jakaviin seinanaapureihimme, Israelilaiseen poikatrioon...joiden tapaamisen oisi voinut jattaa valista. Koko viisi yota kestaneen Sihanoukin visiittimme ajan pojat elivat taysin painvastaista vuorokausirytmia meihin verrattuna. Noustessamme aamulla kahdeksan aikaan, pojat saattoivat tyhjentaa viimeisia pullojaan tai imaista viimeiset sauhut jointeistaan (kylla, taalla tormaa kannabikseen jokapuolella, tiukasta lainsaadannosta huolimatta). Toisinaan he olivat sammuneet pelkat bokserit jalassa terassilla oleviin riippumattoihin vailla huolen haivaa yossa metsastavista malariasaaskista. Musiikki soi joka yo LUJALLA ja pahviseinat eivat eristaneet aania ollenkaan, varsinkaan vessasta jossa tapahtui aanista paatellen ihan kaikkea. Jos jotain unohtui pakata matkaan mukaan, se on korvakitti - apteekista saatava korviin laitettava silikonitahna, joka osoittautui myos Afrikan yossa korvaamattomaksi. Tulppia on kylla mukana, mutta korvat huutavat apua muutaman tunnin unen jalkeen. Vaikka kukaan ei raakyisi oisin, niin halpishuoneissa taytta hookia huutavat tuulettimet tai ilmastointi pitavat huolen metelista. Jos korvakittia ei pian loydy, ostan rautakaupasta tuubillisen Sikaflexia (tm). Voi kuka onkaan antanut minulle maailman huonoimmat unenlahjat!? Nyyh...

Ensimmainen paiva rantakohteessamme oli vuodenaikaan nahden normaali - pilvinen ja sateinen. Ja mina kun tulin Sihanoukvilleen ottamaan aurinkoa! Merivesi oli kuitenkin lamminta ja kookospahkina pillilla virkistavaa. Levytimme koko paivan rannalla ja torjuimme riivaajia (kaupustelijoita). Essi sai 1,5 dollarilla oppitunnin kuinka poistaa ihokarvat pelkkaa lankaa kayttaen. Ja menetelmahan muuten toimii! Minulle tarjottiin pedikyyria, mutta sanoin etta olen tyytyvainen jalkojeni kuntoon. Vastaukseksi sain "I don't think so. You can lie to me, but you can't lie to yourself." Vastaajana n. 7-vuotias paikallinen lapsi. WTF?? Kuka naille opettaa englantia?

Seuraavana paivana oli luvassa vene/snorklausretki kolmelle laheiselle saarelle. Snorklauskamojen kunnon nyt olisi voinut arvata, mutta eipa tullut mieleen. Laseista ei nahnyt juurikaan lapi naarmuisien linssien vuoksi ja snorkkeli imi aika huolella vetta. Sokkona suihkiessa joku merenelava puri/pisti varpaaseen ja mina menin vertavuotavana haiden pelossa takaisin veneeseen :D Paatin ostaa omat lasit ja snorkkelin heti sellaisten loytyessa ja keskittya enemman vedenpaallisen elaman ja maisemien ihailuun. Ja ihailtavaahan riitti! Pidimme lounastauon Bamboo-island nimisella saarella, joka oli tahan asti nakemistani maisemista lahimpana paratiisia. Kavelimme syrjaan rantautumispaikastamme ja loysimme mukavan poukaman missa vedenlampo lahenteli rannan tuntumassa valehtelematta 40 astetta. Killuin rantavedessa palmujen ymparoimana ja katselin rannalla tyoskentelevien hiekkapallonpyorittajarapujen vilinaa. Oli hyva olla. Hetkea myohemmin katsoimme luontoaidin jarjestamaa naytosta, kun joku lintu varotti laheisiaan puussa kiipeilevasta kaarmeesta. Uskomattoman ketteria pirulaisia. Illaksi tutun grillin aareen.

Taalla pain maailmaa skoottereita riittaa ja niiden vuokraaminen on halapaa ku saippua, n. 5 dollaria/paiva ja bensa tienvarressa n. dollarin/limsapullo eli litra. Osa lankkareista kuitenkin arastelee liikennekulttuurin vuoksi - osa siksi, etta niita on tapana ryostaa ja viuluthan maksat siina tapauksessa itse. Jarea munalukko matkassa on siis hyodyllinen monessakin suhteessa, pitakaahan mielessa maailmallelahtoa suunnittelevat. Noh, Essin kanssa siis vuokrattiin skootteri Sihanoukista ja paatettiin lahtea niinsanotusti "off the beaten track" eli pois tallatuilta poluilta. Sihanoukville on kohtuupieni kaupunki, mutta kaikki yhtaan suuremmat keskittymat jattaisi suosiolla liikenteen omana valiin. Ensipuraisu Aasialaisesta liikennekulttuurista kuskina ei ollut maukas. Kavi selvaksi, etta liikennevaloja noudattaa lahinna autot, jos nekaan. Pysahdyin punasiin ja ihmettelin kun kaikki takaa tulevat pyyhkaisivat ohitse ja meinasivat ajaa yli torvien soidessa. Selkee, seuraavalla kerralla ei pysahdyta. Kaupungista pois paastessa meno on kuitenkin mukavan leppoisaa ja liikennetta on vahan. Ajeltiin Kbal Chhayn vesiputoukselle joka ryopytti sadekauden aikaan varsin mukavasti. Sain kaipaamani niskahieronnan putoukselta 2 dollaria halvemmalla, kuin kaupustelijoilta. Hyva diili. Putouksilta lahdettyamme kierreltiin rannikkoa ja etittiin hyvia rantoja ja loydettiinkin moinen. Meni taas riippumatossa levyttamiseksi banaanishake kourassa ja elama oli TAAS helppoa :) Oli niin lysti suihkia vapaasti pitkin maita ja mantuja etta paatettiin ottaa seuraavanakin paivana skootteri alle.

Suunnaattiin nokka kohti Reamin kansallispuistoa joka sijaitsee n. 25 kilometrin paassa Sihanoukista. Turistivihkosen suuntaa-antavan kartan mukaan Sihanoukista lahti oikotie siihen suuntaan, mutta suluissa luki rough road. Luotin kuitenkin intuitiooni ja vedettiin kakspaalla maatilojen lapi ja paastiin lopulta maaranpaahan. Kansallispuisto oli aika pettymys. Rahaa meni 11 dollaria ja silla saimme sompailua liukkailla kivilla viidakossa piikkipuskien keskella ja kanoottimatkan mangrovemetsan uumenissa. Jalkimmainen oli ihan ok, mutta lintuja lukuunottamatta kiikkeran kanootin kyydista ei mitaan elamaa nahty. Onneksi loydettiin biitsi missa ei ollut ristin sielua. Oma ranta - se kompensoi edellisen pettymyksen. Takastullessa ostettiin taas pullollinen bensaa ja tormattiin kielimuuriin bensan ollessa eri varista kuin normaalisti. Saikahdin, etta tankkiin oli kaadettu dieselia, mutta perille paastiin kuitenkin samaa hyvaksi havaittua rough roadia pitkin eli menovesi toimi niinkuin pitikin. Oli absurdi olo karrypolkuja ajellessa keskella ei mitaan, Essin laulaessa "takapenkilla" Ultra Bra:ta. Se olikin sitten viimonen taysi paiva Cambodian auringon alla.

Bussi Vietnamiin Ho Chi Minh-Cityyn eli Saigoniin lahti aikaisin seuraavana aamuna ja istumalihakset oli taas koetuksella 13 tuntia putkeen. Rajalla oltiin hetki ongelmissa, kun yhdella Israelin pojalla oli kuumetta (kaikilta mitattiin). Tottakai sita epailtiin sikainfluenssaksi ja jouduttiin vetamaan koko bussin vaki kasvomaskit naamalle. Odoteltiin aikamme, kun poika testattiin tarkemmin ja paastiin jatkamaan matkaa. Em. poitsukin paasi mukaan. Saigon on oikeasti iso kaupunki, Vietnamin suurin. Loydettiin kuitenkin mukava guesthouse ydinkeskustasta, jonka pitaja oli ehka maailman sympaattisin vanha mummo. IIIHANA!!!

Taakse jai seikkailuni ensimmainen maa joka tarjosi toisaalta paljon, toisaalta vahan. Kambodza on Kaakkois-Aasian maista vahiten kehittynyt ja se nakyi katukuvassa. Ystavallisten ihmisten ja polyisten teiden lisaksi turisteille rajansa vasta muutama vuosi takaperin avannut maa tarjoaa kuitenkin Angkorin temppelit, jotka jokaisen seikkailumielisen tulisi nahda jossain vaiheessa elamaansa. Sen verran on vaikuttavat rakennelmat kyseessa. Menkaa ja nahkaa.

Tastaki tuli taas kunnon maratooniteksti, mutta koitan pitaa vastedes vahan lyhyempina/ lukijaystavallisempina ja kirjottaa useammin pienemmissa annoksissa. Taalla on vaan Aasian ensikertalaiselle alkuun niin paljon uutta ja mielenkiintoista ni ei oo vaikee keksia kerrottavaa ja en oo Essin kanssa kiireessa matkatessa ehtiny paivittaa useammin. Tasta eteenpain oon kuitenkin tienpaalla yksin ja oman aikani herra! Oon Vietnamissa tod.nak 11.7 asti ja kirjottelen taalta varmaan pariin otteeseen, mutta nyt just on takki tyhja ni ensimmaiset kuulumiset tulee varmaan muutaman paivan paasta.

Palaan pian.