Mita on Uusi-Seelanti? Paljon pienessa paketissa. Maisemia joka lahtoon, sademetsista ja hiekkarannoista vuoristoihin ja vuonoihin. Seikkailunhaluisen ihmisen maanpaallinen paratiisi. Siksi mina tanne halusin. Uusi-Seelanti on aina kiehtonut omatoimimatkaajia ja missaan pain maailmaa en ole nahnyt yhta paljon vuokra- ja matkailuautoja liikenteessa kuin taalla. Uusi-Seelantilainen Peter Jackson ei varmasti osannut aavistaa minkalainen vaikutus Lord Of The Rings-elokuvilla olisi maan turismiin valitessaan trilogiaansa kuvauspaikkoja. Muutama vuosi takaperin julkaistujen elokuvien jalkeen turismi on rajahtanyt ja vuosittain maassa vierailee n. 2 miljoonaa ulkomaalaista turista. Tama on paljon ottaen huomioon, etta maan asukasluku on n. 4,3 miljoonaa. Lampaita maassa on muuten n. 40 miljoonaa - yhdeksan jokaista asukasta kohden.
Jos oli Australian kaikki alkuperaiset maalla elavat nisakkaat pussielaimia, Uudessa-Seelannissa maanisakkaita ei ollut laisinkaan ennen valkoisen miehen tuloa. Koska ravintoketjun ylapaassa yleensa majailevat petoelaimet loistivat poissaolollaan, evoluutio teki saaren linnuista olosuhteisiin sopivia. Ravintoketjun huipulla oli mm. yli kaksimetrinen "hirmulintu" Moa, jonka kuitenkin jo saaren alkuperaisasukaat Maorit metsastivat sukupuuton partaalle, valkoisen miehen viimeistellessa tyon muutama vuosisata takaperin. Uhanalaisista Kiwi-linnuista olette varmasti kuulleet? En ole viela saanut tilaisuutta nahda siivetonta, yolla liikkuvaa karvapalloa, mutta ruksaan kohdan tehtavien asioiden listalta ennenkuin jatan maan taakseni. Lupaan. Kiwi ei ole suinkaan ainoa lentokyvyton lintu nailla leveysasteilla, kanansukuisia sini-musta-punaisia Pukekoja nakee tienvarsilla paivittain - kanamaisesti tallustamassa tai yliajettuna lattyna pientareella. Uudessa-Seelannissa elaa myos Tuatara-lisko, joka on tallannut planeettaa jo dinosaurusten ajoista lahtien, seka luolissa asusteleva maailman suurin hyonteinen, jonka nimea en juuri nyt muista. Painoa otokalla n. neljan kotihiiren verran.
Bongasin eraan t-paidan printista taulukon, jonka mukaan Uusi-Seelanti oli vuonna 2009 maailman turvallisin maa. Suomi samaisessa taulukossa sijalla 9. mm. kaikkien muiden pohjoismaiden jalkeen. En tieda minka asteikon mukaan taulukko oli laadittu, mutta kyseessa voisi olla esim. henkirikokset. Jos tasta on kyse, kouluammuskelut ovat todennakoisesti tiputtaneet Suomen asemaa parilla pykalalla. Kuinka turvallinen Uusi-Seelanti sitten on? NIIN TURVALLINEN, ETTEIVAT EDES POLIISIT KANNA ASEITA MUKANAAN! Joskus harvoin kun niille on tarvetta, ne varmasti jostain saadaan kaivettua esille.
Valistukseen panostetaan paljon. Tienvarret ovat taynna "Drink OR drive, you decide.", "100kph is not a target, drive to the conditions." ,tai vastaavia kyltteja ja televisiossa lahes jokaisella mainoskatkolla (joita muuten on todella rasittavasti n. 10 minuutin valein) naytetaan visuaalisesti vaikuttavia mainoksia rattijuoppouden tai ylinopeuden vaaroista. Mainoskatkot kaytetaan hyvaksi myos kasvatusvalistuksen suhteen: ("Never, ever shake a baby.") Maassa muutaman kuukauden vietettyani voisin veikata yleisimpien ennenaikaiseen kuolemaan johtaneiden syiden olevan liikenneonnettomuudet tai ihosyopa. Vaikka Kiivit ovat vihreaa ja ymparistotietoista kansaa, he saavat karsia muiden piittaamattomuudesta otsonikerroksessa olevan reian muodossa. Australian ja Uuden-Seelannin ylapuolella majaileva reika on tehnyt ihosyovasta kansantaudin ja kuulin Australiassa ollessani, etta joka kolmas Australialainen sairastuu elamansa aikana ihosyopaan.
Seuraavassa random-asiaa, joista teki mieli mainita:
Olen monesti miettinyt energiakenttien ja aurojen olemassaoloa ihmisten ja asioiden ymparilla, mutta suhtautunut asiaan skeptisesti, kunnes saan selkeita todisteita niiden olemassaolosta. Taurangassa eraana iltana sain kuitenkin vahvan todisteen, jonka jalkeen en uskalla enaa kiistaa niiden olevan todellisuutta. Kyseessa ei ole siis mitaan henkimaailman juttuja ja vaikka muutama olut olikin alla, nautintoaineilla tai hallusinogeeneilla ei ollut vaikutusta asiaan. Osalle tama testi saattaa olla jo tuttu, mutta lyhyesti selitettyna homma toimi nain:
Yksi henkilo istuu tuolilla ja nelja ihmista yrittaa nostaa hanta ilmaan, jokainen kahdella sormella, kainaloista ja polvitaipeista. Vaikka kyseessa ei olisikaan painava ihminen, sormissa ei juurikaan nostovoimaa ole eika henkilo hievahda. Yrityksen jalkeen kaikki nelja nostajaa laittaa katensa tietyssa jarjestyksessa istuvan henkilon paan ylapuolelle muutamaksi sekunniksi ja siirtaa kadet pois kaanteisessa jarjestyksessa. Uudella nostoyrityksella istuvan henkilon painosta tuntuu tippuneen vahintaan puolet pois ja han nousee helposti ilmaan samalla tavalla sormilla nostamalla. Tiedan, etta osa teista siella kotosuomessa epailee Hannilan pojan menettaneen jarkensa, mutta voin todistaa teidan olevan vaarassa Suomeen saavuttuani. Nykaiskaa minua hihasta ja muistuttakaa asiasta, niin saadaan teidatkin uskomaan asioihin joita on ihmismielen vaikea ymmartaa :)
Suomalaisten kielitaito on yleismaailmallisesti katsottuna korkeatasoista. Vaikka suurin osa suomalaisista pystyisi keskustelemaan englanninkielella, monilta puuttuu uskallus tehda niin. Kirjoittaminen on helppoa, mutta suullinen kanssakaynti jannittaa. Viimeisen 7 vuoden aikana olen asunut Suomen lisaksi neljassa eri maassa (Englanti, Portugali, Sambia, Uusi-Seelanti) ja olen luonnollisesti joutunut selviamaan vieraalla kielella. Englannista on muodostunut ikaankuin toinen aidinkieli ja huomaan olevani yha useammin tilanteessa, jossa osaan selittaa asian paremmin englanniksi kuin suomeksi. Englanninkielentaidostani haluan kiittaa mainioita opettajia, joita minulle on vuosien varrella siunaantunut. Kiitokset menee mm. Uutelan Päiville, joka auttoi minut alkuun englannin kanssa (ja johon olin lievasti ihastunut ala-asteiassa) ja Silénin Tarjalle, jonka tunneilla ei ollut koskaan tylsaa lukioaikana. Erityiskiitos myos vanhemmilleni siita, etta he antoivat minun pelata tietokoneella jo ennen kouluikaa, silla osasin englantia sujuvasti jo ennen kolmatta luokkaa, jolloin OK!English-kirjat ensimmaista kertaa avattiin koulunpenkeilla. Tietokonepelien haittavaikutuksista jauhetaan usein, mutta monesti tuppaa unohtumaan kuinka paljon hyotya pelaamisesta nuorella ialla voi olla. Monkey Islandin kaltaiset seikkailupelit, joita pelasin naskalina ahkerasti kehittivat paitsi kielitaitoa, myos ongelmanratkaisukykya ja onkin saali, etta vastaavia hiirinaksutteluseikkailu-peleja ei nykypaivana enaa juurikaan tehda. Jos Luoja suo ja saan jonain paivana mahdollisuuden kokea isyyden riemut, en eparoi hetkeakaan valitessani saako minun lapseni pelata tietokoneella. Vakivaltapelit saavat tietysti odottaa kaupanhyllyissa lapsen varttumista vanhemmaksi, mutta ymmartanette pointtini?
Lupasin edellisessa tekstissani kertoa tarkemmin tyonteosta taalla, mutta kun taas tuppaa tekstia tulemaan muutenkin ihan riittoisasti, hoidan tyontekokappaleen alta pois muutamalla lauseella. Oltiin siis Jarnon kanssa kuukauden verran kiivihedelmatarhoilla harventamassa ja siistimassa koynnoksia. Tyontekoa pelkaamattomana olen kokeillut monenmoista hommaa elamani aikana, mutta koskaan ei ole "nimellisen korvauksen" (netto n. 5 euroa/tunti) eteen raataminen ollut vastaavaa tervanjuontia. Esimiehemme Graig - suomalaisittain Rykä, ei ollut 13 vuodessakaan oppinut, minkalainen on hyva esimies. Kaksimetrisen kaljupaan itsekseen kiroilu ja Chewbaccamainen ulina teki miehen ajatuksen juoksun ymmartamisen mahdottomaksi. Koynnosten ollessa n. 120-180cm:n korkeudella ylapuolellamme, tyoasento oli luonnollisesti maailman epaergonomisin kumara. Yhdeksan tunnin tyopaivat olivat myrkkya selalle ja niskalle. Hyvasta tyomoraalistamme huolimatta OLI PAKKO valilla lyoda leikiksi Rykän silmien valttaessa ja viskoimme toisiamme koynnoksista poistetuilla, rivon muotoisilla kiiveilla. Ei riittanyt, etta koynnoksia naki ja kapisteli paivan aikana 9 tuntia vaan ne olivat ensimmainen kuva silmaluomien sisapuolella yopuulle vetaytyessa. Onneksi kaikki tama on (toistaiseksi) taaksejaanytta elamaa. Kaikesta tasta teki vahan siedettavampaa Dan Brownin uusin audiokirjana, joiden maailmaan tutustuin vasta nyt. Hoidin kiivikoynnosten trimmaamisen autopilotilla ja keskityin kirjan kuunteluun.
Haluatteko pelätä? Katsokaa elokuva Paranormal Activity.
Tormattiin Taurangassa kolmeen kertaan paikalliseen kylahulluun, jolla oli aina sama tarina kerrottavanaan pohjoiselta pallonpuoliskolta saapuville: Nykyinen Paavi tullaan murhaamaan ja uusi Paavi tulee olemaan belgialainen. Obaman virka-aika presidenttina jaa lyhyeksi ja miehen manttelin perii toinen afroamerikkalainen - Douglas Wilder (Douglas Wiiiiillllldeeer), joka kuitenkin haukkuu venalaisia homoiksi, saa Putinin suivaantumaan ja aloittamaan Kolmannen Maailmansodan ydinasein. Summa summarum: Teita on varoitettu! Jos joku seuraavista kay toteen, muuttakaa pois pohjoiselta pallonpuoliskolta. Nain meita neuvottiin.
Vaikka omistetaan Jarnon kanssa ehkapa maailman huonoin vani - Merde, ollaan paasty silla etela-saarelle ja aina Christchurchiin asti (jossa sita juuri talla hetkella huollatetaan). Huomenna suunnataan etelaisia alppeja kohti, jossa otetaan kuolemaa tekevasta autonraadosta kaikki irti.
Seuraavalla kerralla keskityn taas enemman kokemiseen ja nakemiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti