Elamaa arjen ylapuolella.

Elossa.

Palasin Bokeon viidakoista jo muutama paiva sitten ja nyt aattelin jakaa kanssanne mita tein, nain, koin ja mista paapiirteissaan oli kyse. The Gibbon Experience, siita oli kyse. Luang Prabangissa tapaamamme pari reissaajaa hehkuttivat seikkailua yhtena elamansa hienoimmista ja nayttivat videopatkia kokemastaan. Olin samantien myyty ja varasin oman seikkailuni. Kolme paivaa viidakon ytimessa, sademetsan eri kerroksissa, kaukana sivistyksesta, puunlatvoissa yopyen.

Laoslaisten harjoittama perinteinen slash and burn-maanviljely tuhoaa ikivanhoja sademetsia ja on uhka monille niissa asuville elainlajeille. Ranskalaismies paatti muutama vuosi sitten valita toisenlaisen tavan suojella luontoa ja alueella elavia uhanalaisia mustagibboneita (hannaton apina, joka elaa lahes koko elamansa puissa roikkuen). Bokeon sademetsaan ja sen massiivisten puiden latvoihin kyhattiin puumajoja. Niita yhdistamaan luotiin vaijeriverkosto, puun latvasta toiseen ja harjanteelta toiselle harjanteelle yli rotkojen ja jokien. Paikallisen heimon nuoret miehet koulutettiin oppaiksi, tienaamaan elantonsa muulla tavalla kuin viljelemalla maata, hakkaamalla sademetsaa matalaksi tai kauppaamalla uhanalaisia elaimia. Paivittain metsaan paastetaan vain 8 seikkailumielista reissaajaa ja massaturismi pysyy aisoissa. Mainoksia Gibbon Experiencesta ei nay missaan ja Lonely Planetissa on tietoa hankkeesta vain parin rivin verran eli paa-asiassa tieto kulkee suusta suuhun. Korkeahkot osallistumismaksut kaytetaan projektin yllapitamiseen ja luonnonsuojeluun. Mita meidan kolme viidakossa viettamaamme paivaa pitivat sisallaan? Siita seuraavassa.

Elokuun 5. paivan aamuna pakkasimme paivareppuumme parit vaihtovaatteet, sadeviitat, taskulamput, hyonteismyrkkya, sytkarin ja hyppasimme kahdeksan hengen porukassa maasturin kyytiin. Porukassa oli Ronan (Irlanti), Sanna ja Sjoerd (Hollanti), Chris, Alison ja Saro (Englanti), Birgit (Saksa) ja mina. Ajeltiin puolentoista tunnin verran asfalttitieta, kunnes saavuttiin majatalolle joen varressa. Ylitettiin vuolaana virtaava joki maasturilla ja vaihdettiin toisella puolella astetta jareampaan maasturiin, jonka katolle heitettiin parit kaasupullot ja muonasakit. Tunnelma ahtaassa maasturissa oli tiivis ja hyvin nopeasti kavi ilmi, etta olemme menossa jonnekin kauas, minne ei autot normaalisti mene. Vaikka kolmeen paivaan ei ollut satanut kertaakaan, "tie" oli karmeassa kunnossa. Jopa jarean nelivetomme lattia raapi maata ja olimme jaada kiinni mutapasseihin useampaan otteeseen. Tytot kirkuivat, kun avoimesta ikkunasta eksyi auton sisaan pienen linnun kokoinen kovaan aaneen sirittava hyonteinen. Siita paastiin kuitenkin eroon ja noin tunnin roykytyksen jalkeen saavuimme kylaan, josta matkaa oli jatkettava jalan. Alle sadan ihmisen kylan miespuoliset asukkaat toimivat oppaina hankkeessa ja kantavat kortensa kekoon suojellakseen kotiseutuaan. Kylassa oli edelliset 3 paivaa metsassa viettanyt porukka, jotka hehkutti kolmea sateetonta paivaa ja seikkailua naamat hohtaen. Heitettiin muonat ja kaasupullot kolmen hevosen selkaan ja lahdimme patikoimaan.

Matkaa ehdittiin taittaa alle sata metria, kun jouduimme riisumaan kengat ja sukat ylittaessamme taas yhden joen. Matkassa mukana oli puolen vuoden ikainen apinanpoikanen, joka oli loydetty myynnissa kadulta ja se oli tarkoitus vapauttaa luontoon. Kannoin apinaa alkuun sylissani niinkuin lemmikkia yleensa kannetaan - alta tukien, mutta huomasin pian, etta apina roikkui paidassani kuin emonsa karvoissa. Sain siis kulkea kadet vapaana apinan nukkuessa vatsallani. Noin tunnin kavelyn jalkeen paastiin sademetsan siimeksessa sijaitsevalle keittiolle, jossa ruokamme valmistettiin ja jossa oppaat yleensa nukkuvat. Luovutin apinan sen "omistajalle" ja huomasin etta se oli virtsannut reidelleni. Vedettiin valjaat ylle ja saatiin lyhyt oppitunti vaijereilla liikkumisesta, jota seuraavat 3 paivaa tulisivat pitamaan rajattomasti sisallaan. Ensimmainen liuku oli vain lyhyt rykaisy ensimmaiseen puumajaan, jossa 6 meista nukkuisivat ensimmaisen yon. Maja oli ison puun latvassa n. 30 metria maanpinnan ylapuolella. Se oli varustettu kolmella "makuuhuoneella" (kolme 2 hengen patjaa hyttyverkon alla), "kylpyhuoneella" (posliininen kyykkypytty ja suihku puuritilan ylla) ja "keittiolla" (lavuaari, astioita ja kaasukeitin). Ei sahkoa. Hankkeen puumajat on muuten ainoita paikkoja Laosissa missa kraanavesi on juomakelpoista (sadevetta). Kello oli jo yli puolen paivan ja jokainen meista halusi paasta liukumaan pidemmille vaijereille, joten jatettiin vaan reput majaan ja lahdettiin leijailemaan eteenpain. Ainoa sisaan- ja uloskaynti puumajaan oli vaijeria pitkin liukumalla ja vuorotellen hypattiin puunoksalta alas vaijerin varaan.

Ja voi etta, lystia oli. Keli oli ensimmaisena paivana hieno ja vietettiin koko iltapaiva vaijereilla liukuen ja niita yhdistavilla poluilla kavellen. Pisin vaijeri on 380 metria pitka ja n. 150 metria maanpinnan ylapuolella. Uskotteko, etta on aika hieno fiilis pyyhaltaa 70 kilometria tunnissa sademetsan latvuston ylapuolella ja katella samalla vieressa aukeavan laakson ja horisontin suuntaan? Uskokaa vaan, en huijaa. Lisaan tanne myohemmin vaijerilla liukuessa kuvaamani videopatkan, kunhan saan sen koneelle. Ennen pimeantuloa zipattiin (vaijerilla liukuminen = zip-lining) takaisin puumajaamme, jossa oli illallinen odottamassa. Riisin ja vihannesten joukossa oli n. 2 lihanpalaa per larvi, mutta ruoka maistui koko paivan ulkona rehkineena taivaalliselta. Bongattiin viereisissa puissa koiran kokosia oravia(oikeesti Maija!), jotka muistuttivat enemman apinoita. Pimean saavuttua kuunneltiin viidakon aania (ml. Gibboneiden laulu), latkittiin korttia kynttilanvalossa ja jarjestettiin matelukilpailuja jokapuolella pyorineilla toukilla. Suihkussa ja kyykkyvessassa kaytyani katsoin, kun erilaiset eritteet tippuivat 30 metrin ilmalennon jalkeen puun juurelle. Hirveen mielenkiintosta :D Mutta oli hienoin nakoalavessa minka tiedan. Illalla yhdeksan aikaan alkoi tulla vetta nukkumaan mentaessa. Onneksi ei viela siina vaiheessa tiedetty, kuinka pitkaan sade jatkuisi...

Parhaat mahdollisuudet (kaikesta huolimatta hyvin pienet) nahda Gibboneita on aamulla heti auringonnousun jalkeen, joten noustiin kaikki ylos ennen kuutta. Sade oli jatkunut koko yon ja sumua oli jokapuolella, mutta osa meista lahti siita huolimatta zippailemaan. Normaalisti heratessa ensimmaisena tulee mieleen aamupala, mutta me lyotiin vaan valjaat niskaan ja hypattiin kaiteelta alas. Naytin kuulemma Batmanilta mustassa lepattavassa sadeviitassani kadotessani vaijerin varassa sumuun. Zippailtiin lounaaseen saakka ja koitettiin loytaa Gibboneita laulun suunnasta, mutta nakeminen jai haaveeksi. Zippailu sumussa oli ihan erilainen kokemus, kun edellisena paivana hyvan nakyvyyden vallitessa. Nakyvyys oli ajoittain vain kymmenisen metria ja tuntuikin aika kuumottavalta syoksya sumuun tietamatta mita vaijerin toisessa paassa odottaa. Ajoittain sumu kuitenkin rakoili ja oli AIVAN USKOMATTOMAN hienoa nahda vihreiden puunlatvojen valkehtivan jalkojen alla ja ymparoivien kukkuloiden kurkkivan sumuverhon takaa. Sumu ja vesisade loi koko touhuun ihan oman tunnelmansa. Sade jatkui koko paivan ja iltapaivan tunteina saavuttiin seuraavaan yopaikkaamme, Treehouse 5:een. Maja oli viela korkeammalla kuin ensimmainen, tarjosi paremmat nakymat ja majoitti kaikki 8 henkea saman katon alle. Sateen vuoksi maasturi ei ollut paassyt edellisena paivana ajamaamme tieta pitkin kylaan ja uusia muontarpeita ei tullut. Luvassa siis vain riisia ja kaalia. Syotiin iltaruoka ja osa jai lepailemaan, mutta mina ja pari muuta kaytiin etsimassa kaikkein pisimmat ja korkeimmat vaijerit joita sitten sahattiin edestakasin melkeen pimeantuloon saakka. Illalla vaihdettiin kuivaa ylle, latkittiin korttia, makailtiin riippumatoissa, siemailtiin kuumaa kaakaota, kauhisteltiin kammenenkokoisia hamahakkeja ja toivottiin yhdessa etta vesisade lakkaisi yon aikana...

...mutta eihan se lakannut. Se jatkui itseasiassa 40 tuntia putkeen. Onneksi keli oli kuitenkin sen verran lammin, etta lapimarkanakaan ei palellut jos pysyi liikkeessa. Kaikki metsassa sijaitsevat polut olivat yhta mutavellia ja iilimatoja oli liikkeella miljoonia. Jatkuvasti sai tarkkailla kenkia ja sukkia, etta ehtisi saada ne irti ennen paasya iholle. Sytkari oltiin otettu mukaan siis osittain iilimatojen tappamista varten, niita kun on valilla hankala saada iholta irti pelkastaan nyppaamalla. Mina olin varrellisine vaelluskenkineni ja -sukkineni onnekas, mutta osa meidan porukasta oli vellissa liikkeella tennareilla. Sademetsassa sade kuuluu asiaan ja on osanaan luomassa tunnelmaa, mutta kylla vahempikin olisi riittanyt. Tiesimme jo odottaa, etta viimeisena paivana on kaveltava paatien varteen, koska edelleenkaan autolla ei ollut kelin vuoksi kylaan asiaa. Aamulla lahdettiin pikkuhiljaa valumaan kylaa ja edelleen paatieta kohti. Saro sai heti alkuun yhdessa ylamaessa rasitusastmakohtauksen minun nahden ja otin vastuulleni katsoa hanen peraan. Tiesin, etta vajaan 20 kilometrin ja 6 tunnin kavely mudassa ja vesisateessa tulisi olemaan aikamoinen haaste lievasti ylipainoiselle ja astmaiselle Sarolle, mutta onneksi meilla oli koko paiva aikaa.

Keittiolle paastyamme kokoonnuimme syomaan aamupalan ja saimme riisin kyytipojaksi banaanit ja bamburuokoa. On muuten uskomattoman monipuolinen puulaji tuo bambu, siita kun voi tehda melkein mita tahansa (onkivapoja, talon seinia, vesikouruja, lauttoja, soittimia, lastoja jne.) sen lisaksi, etta sita voi syoda ja se viela maistuu hyvalta. Bambuja oli Bokeossa paljon ja ajoittain tuntui etta olisi joutunut jattilaismaisen tikunnostopelin (en tieda sen pelin nimea, missa on kasa ohuita tikkuja ja niita pitaa nostaa yksitellen liikuttamatta muita) keskelle, bambujen sojottaessa joka suuntaan. Keittiolta saatiin matkaevaaksi isoon puunlehteen kaaritty nyytti... pelkkaa kuivaa RIISIA! Kylassa kokoonnuttiin viela viimeisen kerran, kunnes lahdettiin kavelemaan paatieta kohti ja letka venyi 14 kilometrin mittaisella mutatiella pitkaksi. Mutaa oli ajoittain melkeen polviin asti ja alamaissa kaytiin kaikki vuorollamme turvallaan.

Tulin joukon hannilla Saron kanssa ja tyonsin ylamaissa sita eteenpain loin uskoa, etta paastaan perille. Oli kohtuukoomista katsoa seuraavan 8 hengen porukan ilmeita, kun ne tuli vastaan n. 2,5 tunnin kavelyn jalkeen. Oltiin yltapaalta mudassa, hiessa, nuutuneen nakosia ja otettiin oppaiden tarjoamat hedelmat vastaan niinku ei oltais nahty ruokaa moneen paivaan. Porukka odotti varmasti innolla tulevaa :D 4,5 tuntia kylasta lahtomme jalkeen saavuttiin lopulta joenvarteen joka oltiin ekana paivana ylitetty autolla. 40 tuntia kestaneen vesisateen vuoksi vedenpinta oli noussut huomattavasti ja virta oli kovempi. Yli oli kahlattava vyotaroa myoten vedessa. Heti joen toisella puolella odotti kuitenkin majatalo ja paatie ja urakka oli ohi. Kaikkien jalat naytti kalpean 80-vuotiaan mummon jaloilta. Saatiin muuten majatalolla lounas...riisia ja kaalia. Jouduttiin viela odottamaan autoa pari tuntia ja paastiin illalla takain Huay Xaihin. Oli tarkoitus ylittaa raja Thaimaahan viela samana paivana, mutta ei ehditty takaisin ajoissa. Otettiin lampimat suihkut ja kokoonnuttiin yhdessan juomaan olutta ja syomaan jotain muuta kuin riisia. Oli ehka elamani ikimuistoisimmat kolme paivaa.

P.S Alkaa sekottako Laosin The Gibbon Experiencea Thaimaan Chiang Maissa olevaan koyhaan vastineeseen nimelta The Flight of The Gibbon, joka on kokemuksena raa'asti karsittu yksipaivainen malli edellamainitusta alkuperaisesta. Lisaa tietoa Gibbon Experiencesta osoitteessa http://www.gibbonx.org/. Hyva videopatka touhusta loytyy osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=u1yGsNdQ-TQ. Kannattaa kurkata.

Nyt oon ollu pari paivaa Chiang Maissa Pohjois-Thaimaassa. Toissailtana kaytiin muutamilla oluilla ja oltiin pyortya kun baarista takastullessa vastaan tuli vauvanorsu. Ostettiin puolella eurolla bamburuokoja ja ruokittiin pienta. Eilen kaytiin Birgitin, Ronanin, Sannan ja Sjoerdin kanssa ratsastamassa isommilla norsuilla ja mie istuin selanpaalla olevan penkin sijasta norsun niskan paalla ilman penkkia. Ratsastajan paikalla siis. Norsun massiiviset korvat hakkasivat polveni vereslihalle, mutta lystia oli. Tarjoilin norsulle sen paan paalle ojentamaan karsaan sokeriruo'on patkia ja ajoittain norsu puhalsi samaisella karsallaan minun suuntaan ja sain paalleni hiekkaa ja rakaa. Samalla reissulla kaytiin viela uimassa vesiputouksilla, syotiin pomeloja suoraan puusta, harjoteltiin ritsalla ampumista ja kaytiin laskemassa koskea kumiveneella.

Huomenna lennan Kuala Lumpuriin Malesiaan ja edelleen Essin luo Lumutiin pariks paivaksi, ennenkuin jatkan Borneolle yrittamaan Mount Kinabalun (4100m) valloitusta ja sukeltamista yhdella maailman parhaaksi luokitelluista sukelluspaikoista, Sipadanilla (jostan Vahanen ja Franti aikoinaan kaapattiin Jolon saarelle).

Elan ja voin hyvin.